Luke
Hienoa, keskusteluista tuon naisen kanssa ei tullut mitään.
Aina hän saisi jonkun paniikkikohtauksen. Vetäydyin kauemmas.
Nojasin keittiön tasoon ja tuijotin ulos. Minulla ei
todellakaan ollut käsitystä siitä oliko tämä normaalia käytöstä naiselta.
Haukkoa joka välissä henkeä, mutta ei nämä kyllä mitään helpoimpia uutisia
sulatettaviksi ollutkaan. Olin odottanut hänen rynnistävän pakoon.
Hätkähdin kun nainen valahti lattialle. Hänen silmänsä
olivat ummessa.
Ennen kuin tajusinkaan, olin syöksynyt tämän viereen. Kathy
näytti tuskaiselta.
”Onko kaikki hyvin?” kysyin. Nainen irvisti vastaamatta
mitään. Ei siis.
Kokeilin naisen otsaa, joka tuntui kuumalta. Kuumetta? Näin
äkkiä. Voi hyvä luoja, ei tuo nainen tainnut itsekään olla edes normaali.
Huokaisten nostin Kathyn syliini. Ei häntä lattialle voinut
jättää. Hän rimpuili hiukan vastaan, mutta tajusi varmasti itsekin sen aivan
turhaksi.
Kaunis hän oli, huomasin ajattelevani kantaessani naista
yläkertaan. Hän oli yhä tajuissaan, mutta näytti kieltämättä melko tuskaiselta.
Laskin hänet vierashuoneen sängylle.
Kathy oli muuttunut kalpeaksi. Seisoin hetken toimettomana
sängyn vieressä. Ei minulla ikinä ollut kipeitä vieraita ollutkaan.
Mikä hänelle oli yhtäkkiä tullut?
Kathyn silmät olivat painuneet kiinni. En tiennyt mitä minun
olisi pitänyt tehdä. Lopulta päädyin istumaan tuolille sängyn viereen
pyöritellen naisen puhelinta kädessäni. Yhtäkkiä se räjähti soimaan. Näytöllä
vilkkui nimi Nina. Vilkaisin Kathyä joka oli voihkaissut soittoäänen kaikuessa
hiljaisessa huoneessa. Hänen toinen kätensä takertui toiseen tyynyyn jonka hän
painoi kasvoillensa.
Lopulta painoin vihreää luuria.
”Kathy! Missä helvetissä sinä olet? Sieltä baaristakin sinä
vaan katosit! Arvaa etsinkö minä sinua kaikkialta! Oli lähellä etten tehnyt
poliisille katoamisilmoitusta!”
Jouduin pitämään kännykkää varmaan metrin etisyydellä
korvastani, jotten olisi koko lopunikääni täysin kuuro.
”Kathy?!” Nina kuulosti vaativalta.
”Kathy nukkuu”, sanoin hitaasti. Puhelimen toiseen päähän
laskeutui hiljaisuus.
”Kuka siellä on?” Nina kysyi. Hänen äänestään huokui
huolestuneisuus.
”Olen Luke, sieltä baarista”, sanoin.
”Jaha… no tuota… käske Kathyn soittaa kun hän herää”, Nina
vaati, hänen äänensävynsä oli kuitenkin hiukan pehmeämpi.
”Hyvä on.”
Sen sanottuani Nina löi luurin kiinni.
Kathy pyörähti kyljelleen. Hän huokaisi ja peitti toisella
kädellä silmänsä. Hänen hengityksensä oli muuttunut ja aistin hänen olevan
hereillä.
Vetäydyin kauemmas hänestä huoneen toiselle puolelle. Häntä
olisi turha säikytellä kuitenkaan.
Kathy raotti luomiaan ja hänen katseensa kohdistui samantien
minuun.
”Meinaatko taas pyörtyä?” kysyin Kathyn noustessa istumaan
sängyn laidalle. En millään saanut peitettyä pientä ilkeilevää sävyä äänestäni.
”Turpa kiinni”, Kathy murahti. Hän haroi sekaisia hiuksiaan
yrittäen saada niitä jotenkin aisoihin.
”Olet siis… demoni”, Kathy huokaisi tuijottaen lattiaa.
”Mahdotonta”, hän lisäsi vielä itsekseen, vaikkei tosin tiennytkään miten
selkeästi kuulin senkin. Hänen sydämensä hakkasi taas nopeampaa tahtia.
”Olen suojelijademoni”, Luke korjasin virnistäen. ”Sen takia
tapan vampyyreja.”
Kathy tuijotti minua suu auki.
”Suojeli…” hänen äänensä hiipui olemattomiin. En osannut
tulkita hänen ilmettään. ”…demoni…?”
Naurahdin itsekseni naisen mutinalle.
”Suojelijademoni”, sanoin uudelleen ja huomasin naisen
silmien pyöristyvän jälleen.
”Mitä se tarkalleen tarkoittaa?” nainen kysyi kuiskaten.
Huokaisin raskaasti. En oikeastaan tiennyt itsekään, Ethan
tosin kuittaili usein suojelunhalustani kaikkea kohtaan mikä kuului minulle.
”Sinua se koskettaa niin, etten halua sinun joutuvan
vampyyrien käsiin”, sanoin nojaten edelleen vastakkaiseen seinään. Hävetti
myöntää tuo. Miksi edes halusin suojella tuota naista niin kiivaasti? ”Vampyyrien
tappaminen liittyy siihen myös. Suojelen teitä niiltä.” Teillä, viittasin
ylipäätään ihmisiin.
”Miksi?” nainen kysyi suu auki.
”Moneenko kertaan pitää selittää?” kysyin melkoisen
huvittuneena. ”Siitä seuraisi vain sinun ruumiisi.”
Kathy avasi suunsa mutta sulki sen jälkeen. Minua melkeinpä
hämmästytti naisen rauhallisuus. Tämä keskustelu meni paremmin kuin yksikään
aikaisempi. Hänen kätensä puristi lakanaa nyrkissään.
”Onko Ethankin… suojelijademoni?”
”Ei”, mutisin. ”Hän on vihandemoni. Tosin mielenvikainen
sellainen.”
Kathyn suu loksahti uudelleen auki. ”Mitä hän tekee?
Vihoittelee kaikille?” Kathy kysyi. Hänen huono vitsinsä ei naurattanut edes
häntä itseään. Aistin hänen jännittyneisyytensä luoja kiitos hän piti itsensä
kuitenkin rauhallisena kerrankin.
”Ei hän… on helposti tulistuvaa tyyppiä, mutta hän on
oppinut hallitsemaan sitä melko hyvin. Hän purkaa sitä aina tappeluihin…
useimmiten vampyyrejä vastaan”, selitin päätäni pyöritellen.
”Olen huomannut…” Kathy mutisi. Arvasin hänen viittaavan
siihen, kun oli aikaisemmin vihjannut Ethanille tämän olevan outo.
”Ja kyllä hän energiaansa muuhunkin osaa kuluttaa…” mutisin.
Kathy katsoi minua kysyvästi. ”Mitä tarkoitat?”
”No sanotaan nyt vaikka niin, että Ethan ei ole mitään
sitoutuvaa tyyppiä, vaan pitää enemmän yhdenyön suhteista.”
Kathyn suu mutristui hiukan. Hän nousi ylös ja suunnisti
kylpyhuonetta kohti. Kaipa hän oli saanut keskustelusta tarpeeksi.
”Odota”, murahdin ja harpoin vaatekaapin luo, tarttuen
ensimmäiseen paitaan ja heitin sen Kathylle, joka katsoi minua kummissaan.
Ennen kuin hän ehti kuitenkaan sanoa mitään, harpoin jo ulos
huoneesta.
jatkuu
Jee tätä jatkoa on odotettu ^^
VastaaPoistaTää on kaikista paras! <3
VastaaPoistaKiitos kommenteista :) piristi päivää ^^
VastaaPoista