maanantai 6. elokuuta 2012

Fuksianpunainen pioni

Osa 8


Luke
Hienoa, keskusteluista tuon naisen kanssa ei tullut mitään. Aina hän saisi jonkun paniikkikohtauksen. Vetäydyin kauemmas.
Nojasin keittiön tasoon ja tuijotin ulos. Minulla ei todellakaan ollut käsitystä siitä oliko tämä normaalia käytöstä naiselta. Haukkoa joka välissä henkeä, mutta ei nämä kyllä mitään helpoimpia uutisia sulatettaviksi ollutkaan. Olin odottanut hänen rynnistävän pakoon.
Hätkähdin kun nainen valahti lattialle. Hänen silmänsä olivat ummessa.
Ennen kuin tajusinkaan, olin syöksynyt tämän viereen. Kathy näytti tuskaiselta.
”Onko kaikki hyvin?” kysyin. Nainen irvisti vastaamatta mitään. Ei siis.
Kokeilin naisen otsaa, joka tuntui kuumalta. Kuumetta? Näin äkkiä. Voi hyvä luoja, ei tuo nainen tainnut itsekään olla edes normaali.
Huokaisten nostin Kathyn syliini. Ei häntä lattialle voinut jättää. Hän rimpuili hiukan vastaan, mutta tajusi varmasti itsekin sen aivan turhaksi.
Kaunis hän oli, huomasin ajattelevani kantaessani naista yläkertaan. Hän oli yhä tajuissaan, mutta näytti kieltämättä melko tuskaiselta. Laskin hänet vierashuoneen sängylle.
Kathy oli muuttunut kalpeaksi. Seisoin hetken toimettomana sängyn vieressä. Ei minulla ikinä ollut kipeitä vieraita ollutkaan.
Mikä hänelle oli yhtäkkiä tullut?
Kathyn silmät olivat painuneet kiinni. En tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä. Lopulta päädyin istumaan tuolille sängyn viereen pyöritellen naisen puhelinta kädessäni. Yhtäkkiä se räjähti soimaan. Näytöllä vilkkui nimi Nina. Vilkaisin Kathyä joka oli voihkaissut soittoäänen kaikuessa hiljaisessa huoneessa. Hänen toinen kätensä takertui toiseen tyynyyn jonka hän painoi kasvoillensa.
Lopulta painoin vihreää luuria.
”Kathy! Missä helvetissä sinä olet? Sieltä baaristakin sinä vaan katosit! Arvaa etsinkö minä sinua kaikkialta! Oli lähellä etten tehnyt poliisille katoamisilmoitusta!”
Jouduin pitämään kännykkää varmaan metrin etisyydellä korvastani, jotten olisi koko lopunikääni täysin kuuro.
”Kathy?!” Nina kuulosti vaativalta.
”Kathy nukkuu”, sanoin hitaasti. Puhelimen toiseen päähän laskeutui hiljaisuus.
”Kuka siellä on?” Nina kysyi. Hänen äänestään huokui huolestuneisuus.
”Olen Luke, sieltä baarista”, sanoin.
”Jaha… no tuota… käske Kathyn soittaa kun hän herää”, Nina vaati, hänen äänensävynsä oli kuitenkin hiukan pehmeämpi.
”Hyvä on.”
Sen sanottuani Nina löi luurin kiinni.

Kathy pyörähti kyljelleen. Hän huokaisi ja peitti toisella kädellä silmänsä. Hänen hengityksensä oli muuttunut ja aistin hänen olevan hereillä.
Vetäydyin kauemmas hänestä huoneen toiselle puolelle. Häntä olisi turha säikytellä kuitenkaan.
Kathy raotti luomiaan ja hänen katseensa kohdistui samantien minuun.
”Meinaatko taas pyörtyä?” kysyin Kathyn noustessa istumaan sängyn laidalle. En millään saanut peitettyä pientä ilkeilevää sävyä äänestäni.
”Turpa kiinni”, Kathy murahti. Hän haroi sekaisia hiuksiaan yrittäen saada niitä jotenkin aisoihin.
”Olet siis… demoni”, Kathy huokaisi tuijottaen lattiaa. ”Mahdotonta”, hän lisäsi vielä itsekseen, vaikkei tosin tiennytkään miten selkeästi kuulin senkin. Hänen sydämensä hakkasi taas nopeampaa tahtia.
”Olen suojelijademoni”, Luke korjasin virnistäen. ”Sen takia tapan vampyyreja.”
Kathy tuijotti minua suu auki.
”Suojeli…” hänen äänensä hiipui olemattomiin. En osannut tulkita hänen ilmettään. ”…demoni…?”
Naurahdin itsekseni naisen mutinalle.
”Suojelijademoni”, sanoin uudelleen ja huomasin naisen silmien pyöristyvän jälleen.
”Mitä se tarkalleen tarkoittaa?” nainen kysyi kuiskaten.
Huokaisin raskaasti. En oikeastaan tiennyt itsekään, Ethan tosin kuittaili usein suojelunhalustani kaikkea kohtaan mikä kuului minulle.
”Sinua se koskettaa niin, etten halua sinun joutuvan vampyyrien käsiin”, sanoin nojaten edelleen vastakkaiseen seinään. Hävetti myöntää tuo. Miksi edes halusin suojella tuota naista niin kiivaasti? ”Vampyyrien tappaminen liittyy siihen myös. Suojelen teitä niiltä.” Teillä, viittasin ylipäätään ihmisiin.
”Miksi?” nainen kysyi suu auki.
”Moneenko kertaan pitää selittää?” kysyin melkoisen huvittuneena. ”Siitä seuraisi vain sinun ruumiisi.”
Kathy avasi suunsa mutta sulki sen jälkeen. Minua melkeinpä hämmästytti naisen rauhallisuus. Tämä keskustelu meni paremmin kuin yksikään aikaisempi. Hänen kätensä puristi lakanaa nyrkissään.
”Onko Ethankin… suojelijademoni?”
”Ei”, mutisin. ”Hän on vihandemoni. Tosin mielenvikainen sellainen.”
Kathyn suu loksahti uudelleen auki. ”Mitä hän tekee? Vihoittelee kaikille?” Kathy kysyi. Hänen huono vitsinsä ei naurattanut edes häntä itseään. Aistin hänen jännittyneisyytensä luoja kiitos hän piti itsensä kuitenkin rauhallisena kerrankin.
”Ei hän… on helposti tulistuvaa tyyppiä, mutta hän on oppinut hallitsemaan sitä melko hyvin. Hän purkaa sitä aina tappeluihin… useimmiten vampyyrejä vastaan”, selitin päätäni pyöritellen.
”Olen huomannut…” Kathy mutisi. Arvasin hänen viittaavan siihen, kun oli aikaisemmin vihjannut Ethanille tämän olevan outo.
”Ja kyllä hän energiaansa muuhunkin osaa kuluttaa…” mutisin.
Kathy katsoi minua kysyvästi. ”Mitä tarkoitat?”
”No sanotaan nyt vaikka niin, että Ethan ei ole mitään sitoutuvaa tyyppiä, vaan pitää enemmän yhdenyön suhteista.”
Kathyn suu mutristui hiukan. Hän nousi ylös ja suunnisti kylpyhuonetta kohti. Kaipa hän oli saanut keskustelusta tarpeeksi.
”Odota”, murahdin ja harpoin vaatekaapin luo, tarttuen ensimmäiseen paitaan ja heitin sen Kathylle, joka katsoi minua kummissaan.
Ennen kuin hän ehti kuitenkaan sanoa mitään, harpoin jo ulos huoneesta.

jatkuu

3 kommenttia: