Fuksianpunainen pioni

Osa 10

Tuhahdin ärsyyntyneenä ja nappasin astiani pöydältä ja kolautin ne tiskialtaaseen. Tunsin Ethanin katseen itsessäni kun käänsin hänelle selkäni ja käänsin hanan kuumalle ja annoin veden kohista altaaseen.

”Tiedät itsekin että olen oikeassa”, Ethan sanoi ääntään venyttäen.

”En todellakaan tiedä mitä tarkoitat”, äyskähdin.

Ethan hymähti. ”Näytätte tulevan kuitenkin tulevan hyvin toimeen.”

En keksinyt mitään vastaansanomista siihen vaan murahdin kiukkuisesti.

Ei mennyt kauaa kun eteisen suunnalta kuului epämääräistä kolinaa. Ethan röhnötti edelleen tuolilla virne kasvoillaan, antamatta metelille suurempaa huomiota, joten mekastaja oli luultavimmin Luke.

Yritin keskittää kaiken huomioni tiskaamiseen ja unohtaa Ethanin läsnäolon, joka tosin oli mahdotonta sillä hänen viimeisten sanojensa paino leijui edelleen raskaana tunnelmassa.

Yhtäkkiä tunsin kuinka käsi lävähti takamukselleni. Älähdin yllättyneenä ja vilkaisin taakseni. Kohtasin Ethanin virnuilevat kasvot. Pian Luke oli hänen vierellään kiristellen hampaitaan.

”Älä koske häneen”, hän mutisi katseen tummuessa.

”Hän on ihan helvetin suojelevaa tyyppiä kaikkea kohtaan mikä kuuluu hänelle”, Ethan virnuili ja nyökkäsi Lukeen päin.

”En minä kuulu hänelle”, vastasin hiukan ärtyneesti ja hipaisin takamustani. Ethan oli lyönyt aika lujaa.

”Hän ajattelee niin”, Ethan sanoi ja nojautui taaksepäin tietäväinen virne kasvoillaan. ”Hän antaa sinulle omia vaatteitaan.”

Luke murahti jotain ja tuijotti Ethania murhaavasti.

”Suu tukkoon”, hän murisi Ethanille, joka vain virnisti välittämättä ärsyttävän omahyväinen ilme kasvoillaan. Ethania ei näyttänyt häiritsevän pätkääkään että sekä minä että Luke mulkoilimme häntä murhaavasti.

Luke tyrkkäsi syliini laukun niin nopeasti, etten meinannut ehtiä saada siitä kunnon otetta. Tunnistin sen omakseni.

”Mitä?” kysyin yllättyneenä avatessani laukun. Se oli täynnä omia vaatteitani.

”Ethan kuittaili liikaa”, Luke totesi lyhyesti ja marssi pois. Minä virnistin itsekseni.

”Kukas se nyt virnuilee”, Ethan totesi.

”Ethan, keksi itsellesi muuta tekemistä”, tokaisin käskevästi ja harpoin ulos keittiöstä.

En voinut olla huokaisematta kun sain vihdoin pukea oman yöpaitani päälle. Se tuntui normalisoivat tilannetta jossa olin, edes hiukan. Harjasin hampaitani tuijottaen itseäni peilistä. Miten oma pieni vessani tuntuisi säälittävältä tähän valtavaan kylpyhuoneeseen verrattuna, kun pääsisin kotiin.

Viivyttelin taas niin kuin aikaisimpinakin iltoina mahdollisimman kauan kylpyhuoneessa, toivoen että kun menisin sänkyyn, Luke olisi jo nukahtanut. Tietenkin se oli aivan turha toive. Mikään pelastava voima ei olisi niin suopea minua kohtaan.

Luke

Tuo nainen oli aivan helvetin hyvän näköinen. Hän ei varmaan edes tajunnut sitä, kävellessään punastellen yöpuku päällään kantaen kosteaa pyyhettä kädessään.

Mieleni olisi tehnyt hyökätä tuon naisen kimppuun. Kellistää hänet sänkyyn, suudella hänet hulluuden partaalle kunnes hän anelisi minulta helpotusta. Astuin muutaman askeleen lähemmäs naista. Hän ei tuntunut edes huomaavan sitä harjatessaan hiuksiaan.

Halusin tuon naisen. Ja myös saisin hänet. Nyt heti.

Kathy hätkähti kun tajusi minun olevan melkein hänen takanaan.

”Mitä sinä teet?” hän kysyi kuulostaen hiukan epävarmalta. Annoin katseeni valua hänen topin ja lyhyiden shortsien verhoamaa kehoaan alaspäin. Huomasin Kathyn punastuvan.

”Miksi tuijotat noin?” hän kysyi lähes änkyttäen.

”Näytät hyvältä”, vastasin totuudenmukaisesti. Kathy tuijotti minua järkyttyneenä. Minä nappasin harjan hänen kädestään. Kuin automaattisesti nainen perääntyi kauemmas. Voi pientä, suoraan ansaan. En voinut olla virnistämättä. Astuin eteenpäin ja Kathy taaksepäin. Seuraavan askeleen kohdalla hän tajusi olevansa ansassa. Lipaston reuna painautui hänen alaselkäänsä, kun astuin yhä lähemmäs. Nojauduin eteenpäin ja heitin harjan lipastolle.

Kathy

Tiesin sen olevan suuri virhe. Sen mitä oli tapahtumassa. Väistämättä. En kuitenkaan voinut itselleni mitään. Päässäni oli varmasti naksahtanut jokin pahemman kerran.

Kun Luken käsi kiertyi vyötäröni ympäri tiukasti, en enää edes yrittänyt pyristellä pakoon. Jähmetyin paikoilleni kuin kivipatsas. Luke käytti tilaisuuden heti hyväkseen ja vetäisi minut tiukasti kiinni itseensä.

Toisella kädellään hän nosti leukaani, kunnes katseemme kohtasivat. Hänen kasvonsa lähenivät omiani.

Hän laski huulensa omilleni ensin varovaisesti, mutta kun minä tyhmänä ja ajattelemattomana kiedoin sillä siunaaman sekunnilla käteni miehen kaulaan kuin hukkuva, ei suudelma enää ollutkaan niin viaton ja varovainen. Luken kädet kietoutuivat tiukasti vyötärölleni ja hänen kielensä tutki suutani niin taitavasti, että pelkäsin pyörtyväni.

Vetäydyin hiukan, jotta saisin hengitettyä. ”Luke en usko että…”

Lauseeni keskeytyi vaativaan suudelmaan. Minua pelotti myöntää, mutta Luke oli aivan käsittämättömän hyvä suutelija. Yhtäkkiä hän nosti minut lipaston päälle.

”Eikö sinulla ole töitä tänä yönä?” henkäisin, kun sain taas aikaa vetää henkeä.

”Hmm… ei”, Luke mutisi vastaukseksi. Hän pyöritteli muutamaa hiussuortuvaani sormissaan.

”Keksin paljon parempaa tekemistä”, hän jatkoi virnistäen ja suuteli minua jälleen.

Hänen toinen kätensä oli alkanut vaeltaa alaselältäni kohti reittäni.

”Luke… ihan tosi…” mutisin ja yritin vetäytyä pois. Sen seurauksena kuitenkin reiteni avautuivat sen verran, että Luke pääsi painautumaan minua vasten entistäkin tiiviimmin. Hänen kätensä jäi silittämään alaselkääni, hiukan liian laajalta alueelta.

”Kai sinulla on vielä päällä ne söpöt alusvaateet, jotka toin kotoasi?” Luke murisi korvani juuresta. Vilkaisin häneen pelästyneenä ja huomasin hänen silmien tummuneen.

”En taida tietää mitä tarkoitat”, vastasin, tietäen kaatavani vain lisää vettä myllyyn. Ja kyllä, juuri ne minulla oli päälläni.

”Kuules, taidat tietää täsmälleen mitä tarkoitan”, Luke murahti ja näykkäsi korvalehteäni. Kylmät väreet vyöryivät selkääni pitkin.

”Et vastannut minulle”, hän mutisi samalla kun hänen huulensa valuivat kaulaani alemmas ja aivan huomaamattani käänsin päätäni antaen hänen huulilleen enemmän tilaa.

”Tiedän”, kuiskasin. Sain vain vaivoin äänen kulkemaan kuivassa kurkussani.

”Voin minä toki itsekin ottaa siitä selvää”, Luke mutisi viekkaasti ja tunsin hänen hymyilevän kaulaani vasten.

Hänen huulensa matkasivat yhä alemmas, solisluulleni ja siitä olkapäälleni ja hänen kätensä tiputtivat topin ja rintaliivien olkaimet pois huulien tieltä.

jatkuu