Tuhahdin ärsyyntyneenä ja nappasin astiani pöydältä ja
kolautin ne tiskialtaaseen. Tunsin Ethanin katseen itsessäni kun käänsin
hänelle selkäni ja käänsin hanan kuumalle ja annoin veden kohista altaaseen.
”Tiedät itsekin että olen oikeassa”, Ethan sanoi ääntään
venyttäen.
”En todellakaan tiedä mitä tarkoitat”, äyskähdin.
Ethan hymähti. ”Näytätte tulevan kuitenkin tulevan hyvin
toimeen.”
En keksinyt mitään vastaansanomista siihen vaan murahdin
kiukkuisesti.
Ei mennyt kauaa kun eteisen suunnalta kuului epämääräistä
kolinaa. Ethan röhnötti edelleen tuolilla virne kasvoillaan, antamatta
metelille suurempaa huomiota, joten mekastaja oli luultavimmin Luke.
Yritin keskittää kaiken huomioni tiskaamiseen ja unohtaa
Ethanin läsnäolon, joka tosin oli mahdotonta sillä hänen viimeisten sanojensa
paino leijui edelleen raskaana tunnelmassa.
Yhtäkkiä tunsin kuinka käsi lävähti takamukselleni. Älähdin
yllättyneenä ja vilkaisin taakseni. Kohtasin Ethanin virnuilevat kasvot. Pian
Luke oli hänen vierellään kiristellen hampaitaan.
”Älä koske häneen”, hän mutisi katseen tummuessa.
”Hän on ihan helvetin suojelevaa tyyppiä kaikkea kohtaan
mikä kuuluu hänelle”, Ethan virnuili
ja nyökkäsi Lukeen päin.
”En minä kuulu hänelle”, vastasin hiukan ärtyneesti ja
hipaisin takamustani. Ethan oli lyönyt aika lujaa.
”Hän ajattelee niin”, Ethan sanoi ja nojautui taaksepäin
tietäväinen virne kasvoillaan. ”Hän antaa sinulle omia vaatteitaan.”
Luke murahti jotain ja tuijotti Ethania murhaavasti.
”Suu tukkoon”, hän murisi Ethanille, joka vain virnisti
välittämättä ärsyttävän omahyväinen ilme kasvoillaan. Ethania ei näyttänyt
häiritsevän pätkääkään että sekä minä että Luke mulkoilimme häntä murhaavasti.
Luke tyrkkäsi syliini laukun niin nopeasti, etten meinannut
ehtiä saada siitä kunnon otetta. Tunnistin sen omakseni.
”Mitä?” kysyin yllättyneenä avatessani laukun. Se oli täynnä
omia vaatteitani.
”Ethan kuittaili liikaa”, Luke totesi lyhyesti ja marssi pois.
Minä virnistin itsekseni.
”Kukas se nyt virnuilee”, Ethan totesi.
”Ethan, keksi itsellesi muuta tekemistä”, tokaisin
käskevästi ja harpoin ulos keittiöstä.
En voinut olla huokaisematta kun sain vihdoin pukea oman
yöpaitani päälle. Se tuntui normalisoivat tilannetta jossa olin, edes hiukan.
Harjasin hampaitani tuijottaen itseäni peilistä. Miten oma pieni vessani tuntuisi
säälittävältä tähän valtavaan kylpyhuoneeseen verrattuna, kun pääsisin kotiin.
Viivyttelin taas niin kuin aikaisimpinakin iltoina
mahdollisimman kauan kylpyhuoneessa, toivoen että kun menisin sänkyyn, Luke
olisi jo nukahtanut. Tietenkin se oli aivan turha toive. Mikään pelastava voima
ei olisi niin suopea minua kohtaan.
Luke
Tuo nainen oli aivan helvetin hyvän näköinen. Hän ei varmaan
edes tajunnut sitä, kävellessään punastellen yöpuku päällään kantaen kosteaa
pyyhettä kädessään.
Mieleni olisi tehnyt hyökätä tuon naisen kimppuun. Kellistää
hänet sänkyyn, suudella hänet hulluuden partaalle kunnes hän anelisi minulta
helpotusta. Astuin muutaman askeleen lähemmäs naista. Hän ei tuntunut edes
huomaavan sitä harjatessaan hiuksiaan.
Halusin tuon naisen. Ja myös saisin hänet. Nyt heti.
Kathy hätkähti kun tajusi minun olevan melkein hänen
takanaan.
”Mitä sinä teet?” hän kysyi kuulostaen hiukan epävarmalta.
Annoin katseeni valua hänen topin ja lyhyiden shortsien verhoamaa kehoaan
alaspäin. Huomasin Kathyn punastuvan.
”Miksi tuijotat noin?” hän kysyi lähes änkyttäen.
”Näytät hyvältä”, vastasin totuudenmukaisesti. Kathy
tuijotti minua järkyttyneenä. Minä nappasin harjan hänen kädestään. Kuin
automaattisesti nainen perääntyi kauemmas. Voi pientä, suoraan ansaan. En
voinut olla virnistämättä. Astuin eteenpäin ja Kathy taaksepäin. Seuraavan
askeleen kohdalla hän tajusi olevansa ansassa. Lipaston reuna painautui hänen
alaselkäänsä, kun astuin yhä lähemmäs. Nojauduin eteenpäin ja heitin harjan
lipastolle.
Kathy
Tiesin sen olevan suuri virhe. Sen mitä oli tapahtumassa.
Väistämättä. En kuitenkaan voinut itselleni mitään. Päässäni oli varmasti
naksahtanut jokin pahemman kerran.
Kun Luken käsi kiertyi vyötäröni ympäri tiukasti, en enää
edes yrittänyt pyristellä pakoon. Jähmetyin paikoilleni kuin kivipatsas. Luke
käytti tilaisuuden heti hyväkseen ja vetäisi minut tiukasti kiinni itseensä.
Toisella kädellään hän nosti leukaani, kunnes katseemme
kohtasivat. Hänen kasvonsa lähenivät omiani.
Hän laski huulensa omilleni ensin varovaisesti, mutta kun
minä tyhmänä ja ajattelemattomana kiedoin sillä siunaaman sekunnilla käteni
miehen kaulaan kuin hukkuva, ei suudelma enää ollutkaan niin viaton ja
varovainen. Luken kädet kietoutuivat tiukasti vyötärölleni ja hänen kielensä
tutki suutani niin taitavasti, että pelkäsin pyörtyväni.
Vetäydyin hiukan, jotta saisin hengitettyä. ”Luke en usko
että…”
Lauseeni keskeytyi vaativaan suudelmaan. Minua pelotti
myöntää, mutta Luke oli aivan käsittämättömän hyvä suutelija. Yhtäkkiä hän
nosti minut lipaston päälle.
”Eikö sinulla ole töitä tänä yönä?” henkäisin, kun sain taas aikaa
vetää henkeä.
”Hmm… ei”, Luke mutisi vastaukseksi. Hän pyöritteli muutamaa
hiussuortuvaani sormissaan.
”Keksin paljon parempaa tekemistä”, hän jatkoi virnistäen ja
suuteli minua jälleen.
Hänen toinen kätensä oli alkanut vaeltaa alaselältäni kohti
reittäni.
”Luke… ihan tosi…” mutisin ja yritin vetäytyä pois. Sen
seurauksena kuitenkin reiteni avautuivat sen verran, että Luke pääsi
painautumaan minua vasten entistäkin tiiviimmin. Hänen kätensä jäi silittämään
alaselkääni, hiukan liian laajalta alueelta.
”Kai sinulla on vielä päällä ne söpöt alusvaateet, jotka
toin kotoasi?” Luke murisi korvani juuresta. Vilkaisin häneen pelästyneenä ja
huomasin hänen silmien tummuneen.
”En taida tietää mitä tarkoitat”, vastasin, tietäen
kaatavani vain lisää vettä myllyyn. Ja kyllä, juuri ne minulla oli päälläni.
”Kuules, taidat tietää täsmälleen mitä tarkoitan”, Luke
murahti ja näykkäsi korvalehteäni. Kylmät väreet vyöryivät selkääni pitkin.
”Et vastannut minulle”, hän mutisi samalla kun hänen
huulensa valuivat kaulaani alemmas ja aivan huomaamattani käänsin päätäni
antaen hänen huulilleen enemmän tilaa.
”Tiedän”, kuiskasin. Sain vain vaivoin äänen kulkemaan
kuivassa kurkussani.
”Voin minä toki itsekin ottaa siitä selvää”, Luke mutisi
viekkaasti ja tunsin hänen hymyilevän kaulaani vasten.
Hänen huulensa matkasivat yhä alemmas, solisluulleni ja
siitä olkapäälleni ja hänen kätensä tiputtivat topin ja rintaliivien olkaimet
pois huulien tieltä.
jatkuu
tämä on ihana!
VastaaPoistaja jatkoa!:D
VastaaPoistajatkoaa!!
VastaaPoistajatkoa :-)
VastaaPoistajatkoaa!! tosi hyvä novelli :)
VastaaPoista