tiistai 6. marraskuuta 2012

Fuksianpunainen pioni

Osa 14


Luke
Nojasin käytävän seinään. Kathy seisoi edessäni hiukan varautuneen näköisenä.
 ”Tänne on tulossa pari… muuta demonia”, sanoin lopulta ja sain Kathyn katsahtamaan minua pelästyneenä.
”Mitä?” hän ähkäisi hämmästyneenä ja saatoin huomata pelon hänen äänestään ja silmistään.
”Älä huolestu”, sanoin tarttuen kädellä hänen käsivarteensa ja vedin häntä lähemmäksi. ”Pari tuttua vain. Auttavat minua ja Ethania pääsemään niistä verenimijöistä eroon.”
Kathy pyöräytti päätään
”Milloin ne tulevat?”
”Pian. Uskaltaisin veikata, että jo huomenna”, totesin. Tiesin että se olisi liian pian.
”Huomenna?” Kathy rääkäisi pelästyneenä.
”Luota minuun, tuskin huomaatkaan heidän täällä oloaan”, sanoin ja yritin kuulostaa mahdollisimman vakuuttavalta. Edes Kathyn puolesta. Tiesin, etten aikoisi jättää Kathyä hetkeksikään silmistäni kun he olivat täällä.
Kathy vilkaisi minua kulmat kurtussa.
”Kuinka läheisiä ystäviä olet niiden kanssa?”
”Melko”, vastasin hiukan välttelevästi. Jos totta puhutaan en ollut nähnyt heitä pitkään aikaan.
Kathy katsoi minua tutkivasti. ”Tiedät ettei tuo riitä”, hän sanoi lopulta ristien kädet rinnalleen.
”Ei niin. Tiedän. Näet huomenna.”
Kathyn silmät siristyivät hetkeksi, mutta hän antoi asian olla.
”Mutta Kathy”, aloitin kun hän oli kääntymässä pois. Tartuin hänen käteensä. ”En halua, että jäät heidän kanssaan hetkeksikään yksin. Ihan varmuuden vuoksi vain, onko selvä?”
Kathy tuijotti minua hetken silmät pyöreinä, kunnes hän nyökkäsi hitaasti.

Kathy
En pitänyt tästä. En alkuunkaan. Ja tiesin etten ollut ainoa. Luke oli ollut harvinaisen kireä koko päivän, vaikka melko tehokkaasti sitä yrittikin peittää.
En oikein tiennyt mitä odottaa. Tulisivatko ne niin kuin normaalit ihmiset vai ilmestyisivätkö ne yhtäkkiä keskelle olohuonetta.
Päivä tuntui matelevan hitaasti. Suurimman osan ajasta vain istuin olohuoneen mustalla nahka sohvalla odottamassa jotain. Aivojen lyödessä tyhjää. Ethan oli linnoittautunut taas Ninan luokse, vedoten siihen että halusi olla siellä jos Nina sattuisi heräämään tolkuissaan. Hän oli valvottanut kaikkia lähes koko yön heräillen aina välillä houraillen, milloin vampyyreistä ja verestä ja milloin keltaisista leijuvista palloista.
”He ovat tulossa”, kuulin Luken sanovan äkkiä. Hän nojasi karmiin toisella puolella eteistä. ”Muistatko mitä sanoin eilen illalla?”
Minä nyökkäsin.
”Heistä ei ole vaaraa, mutta varmuuden vuoksi”, Luke sanoi, mutta tiesin hänen valehtelevan. Jos hän ei olisi pitänyt niitä vaarallisina, hän ei vaatisi minua tähän.
”Missä Ethan on?” kysyin ääni väristen. Olin jämähtänyt sohvan reunalle kuin suolapatsas.
Luke vilkaisi minua siirtyessään kohti eteistä. ”Ninan kanssa.” Hän paineli numeroyhdistelmän ovilaitteeseen ja punaiset vilkkuvat valot muuttuivat yksitellen vihreiksi.
Minun sydämeni hakkasi jokaisen vaihtuvan valon myötä kovempaa ja kovempaa.
”Rauhoitu kulta”, Luke murahti itsekin melko kireästi.
Minä onnistuin päästämään vain jonkinlaisen naurahduksen ja vingahduksen välimuodon, kun Luke avasi oven.
”Täällä haisee ihminen.” Ääni oli matala ja sointuva.
Luken ilme kiristyi entistä enemmän.
Äkkiä ovesta astuikin kaksi miestä sisään. Toisen katse kohdistui samantien minuun.
”Oho Luke”, vaalea hiuksinen mies sanoi kääntyen hiukan minuun päin. ”Esitteletkö minut tälle kauniille nuorelle naiselle?”
Luke murahti ja astui miehen eteen. Minun oli pakko huokaista helpotuksesta, kun huomasin Luken olevan karskimpi kuin kumpikaan sisälle astuneista demoneista.
”Tehdään samantien selväksi, Anthony, ettei häneen ole koskemista”, Luke murahti matalasti ja vaikken nähnyt hänen ilmettään tiesin sen olevan hurja.
”Äläs hikeenny Luke. Kunhan vain pelleilin”, mies vastasi ja antoi katseen liukua hitaasti minusta Lukeen.
Luke murahti vastaukseksi ja viittoi minulle pienellä käsiliikkeellä. Kiltisti kuin pieni koiranpentu tottelin ja kävelin jalat täristen niiden luokse.
”Kathy”, Luke aloitti hitaasti ja kiersi kätensä vyötärölleni. ”Tämä tässä on Anthony ja tuo on Rick.”
Anthonyn toisella puolella oleva hiilenmusta hiuksinen mies, jonka kasvot olivat kuin kirveellä veistetyt, tuijotti minua lähes kiiluvilla silmillä.
”Missä Ethan on?” Rick kysyi kääntäen katseensa Lukeen.
”Yläkerrassa”, Luke vastasi lyhyesti.
”Tätä en osannut odottaa”, kuului melko käheä ääni Anthonyn ja Rickin takaa. Luke hätkähti ja päästi omituisen äänen joka sai minutkin pelästymään.
Luke katsoi hurjana Rickiä ja Anthonya jotka silmäilivät varautuneina Lukea, kun kolmas demoni astui esiin heidän takaa. Luke veti minua hiukan itsensä taakse.
”Hei Luke pitkästä aikaa”, kolmaskin sanoi virne naamallaan. Hänen katseensa siirtyi hitaasti minuun ja porautui silmiini.
”Kaunis neito”, hän totesi ja nuolaisi huuliaan. Minun sydämeni hyppäsi kurkkuun asti ja tartuin toisella kädellä Luken paidan selkämykseen.
”Sinä et koske häneen, Steven”, Luke murahti. Hänen kätensä tärisivät hiukan. Tartuin kevyesti toiseen ja tärinä lakkasi vähitellen.
Luke veti henkeä hitaasti. ”Mitä helvettiä sinä teet täällä?” hän kysyin hitaasti Steveniltä.
”Kuulin että ystävä kaipaa apua”, Steven vastasi naurahtaen.
Luken kädet puristivat nyrkkiin.
 Saman tien portaista ryntäsi Ethan joka oli salamaakin nopeammin Stevenin kimpussa.
”Sinä helvetin…” Ethan murisi heittäytyessään Stevenin päälle ja he molemmat kaatuivat lattialle. Rick oli syöksynyt repimään Ethania irti Stevenistä.
”Helvetin pirulainen mitä sinä täällä teet?” Ethan huusi Stevenille Rickin pidellessä Ethanin käsiä lukossa.
Steven naurahti väkinäisesti kädet kivuliaannäköisesti väännettynä selän taakse
”Tulin auttamaan ystäviä”, Steven vastasi jälleen virnistäen valkoiset hampaat hohtaen.
”Päästä irti minusta”, Ethan ärisi ja repäisi kätensä vapaiksi mulkoillen tuimasti Rickiä ja Steveniä.
Minä tuijotin pelästyneenä demoneja jotka näyttivät siltä kuin hyökkäisivät hetkenä minä hyvänsä kiinni toistensa kurkkuihin.
Luke vilkaisi minua ja lähti sanaakaan sanomatta kuljettamaan minua kohti portaita.
Kuulin Ethanin äänen vielä vierashuoneeseenkin. Ja vaikka en saanut kaikista sanoista selvää, hänellä ja Stevenillä ei selvästikään ollut mitkään lämpimät välit.



A/N: Sainpas vihdoin jatkettua tätäkin. Kesti vähän, koska on ollut kamalasti koulutöitä, ja vieläkin on, mutta ajattelin kuitenkin palkita kaikki ahkerat lukijat ja kommentoijat uudella osalla! Kivaa marraskuun alkua kaikille!

2 kommenttia:

  1. jee taas tosi hyvä uus osa!! :)

    VastaaPoista
  2. Luin nää kaikki äsken ja on tosi hyvä novelli. Jatkoa:)

    VastaaPoista