Luke
Nojasin käytävän seinään. Kathy seisoi edessäni hiukan
varautuneen näköisenä.
”Tänne on tulossa
pari… muuta demonia”, sanoin lopulta ja sain Kathyn katsahtamaan minua
pelästyneenä.
”Mitä?” hän ähkäisi hämmästyneenä ja saatoin huomata pelon
hänen äänestään ja silmistään.
”Älä huolestu”, sanoin tarttuen kädellä hänen käsivarteensa
ja vedin häntä lähemmäksi. ”Pari tuttua vain. Auttavat minua ja Ethania
pääsemään niistä verenimijöistä eroon.”
Kathy pyöräytti päätään
”Milloin ne tulevat?”
”Pian. Uskaltaisin veikata, että jo huomenna”, totesin.
Tiesin että se olisi liian pian.
”Huomenna?” Kathy rääkäisi pelästyneenä.
”Luota minuun, tuskin huomaatkaan heidän täällä oloaan”, sanoin
ja yritin kuulostaa mahdollisimman vakuuttavalta. Edes Kathyn puolesta. Tiesin,
etten aikoisi jättää Kathyä hetkeksikään silmistäni kun he olivat täällä.
Kathy vilkaisi minua kulmat kurtussa.
”Kuinka läheisiä ystäviä olet niiden kanssa?”
”Melko”, vastasin hiukan välttelevästi. Jos totta puhutaan
en ollut nähnyt heitä pitkään aikaan.
Kathy katsoi minua tutkivasti. ”Tiedät ettei tuo riitä”, hän
sanoi lopulta ristien kädet rinnalleen.
”Ei niin. Tiedän. Näet huomenna.”
Kathyn silmät siristyivät hetkeksi, mutta hän antoi asian
olla.
”Mutta Kathy”, aloitin kun hän oli kääntymässä pois. Tartuin
hänen käteensä. ”En halua, että jäät heidän kanssaan hetkeksikään yksin. Ihan
varmuuden vuoksi vain, onko selvä?”
Kathy tuijotti minua hetken silmät pyöreinä, kunnes hän nyökkäsi
hitaasti.
Kathy
En pitänyt tästä. En alkuunkaan. Ja tiesin etten ollut
ainoa. Luke oli ollut harvinaisen kireä koko päivän, vaikka melko tehokkaasti
sitä yrittikin peittää.
En oikein tiennyt mitä odottaa. Tulisivatko ne niin kuin
normaalit ihmiset vai ilmestyisivätkö ne yhtäkkiä keskelle olohuonetta.
Päivä tuntui matelevan hitaasti. Suurimman osan ajasta vain
istuin olohuoneen mustalla nahka sohvalla odottamassa jotain. Aivojen lyödessä
tyhjää. Ethan oli linnoittautunut taas Ninan luokse, vedoten siihen että halusi
olla siellä jos Nina sattuisi heräämään tolkuissaan. Hän oli valvottanut
kaikkia lähes koko yön heräillen aina välillä houraillen, milloin vampyyreistä
ja verestä ja milloin keltaisista leijuvista palloista.
”He ovat tulossa”, kuulin Luken sanovan äkkiä. Hän nojasi
karmiin toisella puolella eteistä. ”Muistatko mitä sanoin eilen illalla?”
Minä nyökkäsin.
”Heistä ei ole vaaraa, mutta varmuuden vuoksi”, Luke sanoi,
mutta tiesin hänen valehtelevan. Jos hän ei olisi pitänyt niitä vaarallisina,
hän ei vaatisi minua tähän.
”Missä Ethan on?” kysyin ääni väristen. Olin jämähtänyt
sohvan reunalle kuin suolapatsas.
Luke vilkaisi minua siirtyessään kohti eteistä. ”Ninan
kanssa.” Hän paineli numeroyhdistelmän ovilaitteeseen ja punaiset vilkkuvat
valot muuttuivat yksitellen vihreiksi.
Minun sydämeni hakkasi jokaisen vaihtuvan valon myötä
kovempaa ja kovempaa.
”Rauhoitu kulta”, Luke murahti itsekin melko kireästi.
Minä onnistuin päästämään vain jonkinlaisen naurahduksen ja
vingahduksen välimuodon, kun Luke avasi oven.
”Täällä haisee ihminen.” Ääni oli matala ja sointuva.
Luken ilme kiristyi entistä enemmän.
Äkkiä ovesta astuikin kaksi miestä sisään. Toisen katse
kohdistui samantien minuun.
”Oho Luke”, vaalea hiuksinen mies sanoi kääntyen hiukan
minuun päin. ”Esitteletkö minut tälle kauniille nuorelle naiselle?”
Luke murahti ja astui miehen eteen. Minun oli pakko
huokaista helpotuksesta, kun huomasin Luken olevan karskimpi kuin kumpikaan
sisälle astuneista demoneista.
”Tehdään samantien selväksi, Anthony, ettei häneen ole
koskemista”, Luke murahti matalasti ja vaikken nähnyt hänen ilmettään tiesin
sen olevan hurja.
”Äläs hikeenny Luke. Kunhan vain pelleilin”, mies vastasi ja
antoi katseen liukua hitaasti minusta Lukeen.
Luke murahti vastaukseksi ja viittoi minulle pienellä
käsiliikkeellä. Kiltisti kuin pieni koiranpentu tottelin ja kävelin jalat
täristen niiden luokse.
”Kathy”, Luke aloitti hitaasti ja kiersi kätensä
vyötärölleni. ”Tämä tässä on Anthony ja tuo on Rick.”
Anthonyn toisella puolella oleva hiilenmusta hiuksinen mies,
jonka kasvot olivat kuin kirveellä veistetyt, tuijotti minua lähes kiiluvilla
silmillä.
”Missä Ethan on?” Rick kysyi kääntäen katseensa Lukeen.
”Yläkerrassa”, Luke vastasi lyhyesti.
”Tätä en osannut odottaa”, kuului melko käheä ääni Anthonyn
ja Rickin takaa. Luke hätkähti ja päästi omituisen äänen joka sai minutkin
pelästymään.
Luke katsoi hurjana Rickiä ja Anthonya jotka silmäilivät
varautuneina Lukea, kun kolmas demoni astui esiin heidän takaa. Luke veti minua
hiukan itsensä taakse.
”Hei Luke pitkästä aikaa”, kolmaskin sanoi virne naamallaan.
Hänen katseensa siirtyi hitaasti minuun ja porautui silmiini.
”Kaunis neito”, hän totesi ja nuolaisi huuliaan. Minun
sydämeni hyppäsi kurkkuun asti ja tartuin toisella kädellä Luken paidan
selkämykseen.
”Sinä et koske häneen, Steven”, Luke murahti. Hänen kätensä
tärisivät hiukan. Tartuin kevyesti toiseen ja tärinä lakkasi vähitellen.
Luke veti henkeä hitaasti. ”Mitä helvettiä sinä teet täällä?”
hän kysyin hitaasti Steveniltä.
”Kuulin että ystävä kaipaa apua”, Steven vastasi naurahtaen.
Luken kädet puristivat nyrkkiin.
Saman tien portaista
ryntäsi Ethan joka oli salamaakin nopeammin Stevenin kimpussa.
”Sinä helvetin…” Ethan murisi heittäytyessään Stevenin
päälle ja he molemmat kaatuivat lattialle. Rick oli syöksynyt repimään Ethania
irti Stevenistä.
”Helvetin pirulainen mitä sinä täällä teet?” Ethan huusi
Stevenille Rickin pidellessä Ethanin käsiä lukossa.
Steven naurahti väkinäisesti kädet kivuliaannäköisesti
väännettynä selän taakse
”Tulin auttamaan ystäviä”, Steven vastasi jälleen virnistäen
valkoiset hampaat hohtaen.
”Päästä irti minusta”, Ethan ärisi ja repäisi kätensä
vapaiksi mulkoillen tuimasti Rickiä ja Steveniä.
Minä tuijotin pelästyneenä demoneja jotka näyttivät siltä
kuin hyökkäisivät hetkenä minä hyvänsä kiinni toistensa kurkkuihin.
Luke vilkaisi minua ja lähti sanaakaan sanomatta kuljettamaan
minua kohti portaita.
Kuulin Ethanin äänen vielä vierashuoneeseenkin. Ja vaikka en
saanut kaikista sanoista selvää, hänellä ja Stevenillä ei selvästikään ollut
mitkään lämpimät välit.
A/N: Sainpas vihdoin jatkettua tätäkin. Kesti vähän, koska on ollut kamalasti koulutöitä, ja vieläkin on, mutta ajattelin kuitenkin palkita kaikki ahkerat lukijat ja kommentoijat uudella osalla! Kivaa marraskuun alkua kaikille!
jee taas tosi hyvä uus osa!! :)
VastaaPoistaLuin nää kaikki äsken ja on tosi hyvä novelli. Jatkoa:)
VastaaPoista