Fuksianpunainen pioni

Osa 11

Luke

Nainenhan ei edes vastustellut yhtään.

Näykkäsin kevyesti naisen olkapäätä. En halunnut riisua häntä vielä. En ollut varma, mutta minusta tuntui kuin hän olisi päästänyt huokauksen. Olin varsin tietoinen hänen käsistään jotka haroivat lyhyitä hiuksiani sekä hänen reisistään jotka lähes hankasivat omiani vasten.

Nostin katseeni Kathyn kasvoihin ja huomasin tämän ummistaneen silmänsä. Tätä naista oli selvästi yllättävän helppo miellyttää, kun sai hänet lopettamaan tiuskailun ja epäilyn.

Hän näytti niin kauniilta ja kiihottavalta.

Nappasin naisen sekunnissa käsivarsilleni tämän pelästyneen vinkaisun saattelemana ja kannoin Kathyn sängylle.

Nainen painautui vasten pehmeää peittoa tietämättä mitä tehdä. Huomasin hänen vilkaisevan ovea arvioivasti.

”Ehei, tyttöseni. Nyt et kyllä karkaa”, murahdin ja laskeuduin naisen päälle. Varoin laskemasta koko painoani Kathyn hennon kehon päälle.

Naisen silmissä oli hiukan epävarma katse, mutta hänen kätensä tuntui kietoutuvat automaattisesti niskaani. Toinen siveli jännittynyttä hauistani pidellessäni osan painosta käsieni varassa.

”Kultaseni kehosi taitaa puhua puolestasi”, virnistin ennen kuin painoin rajun suudelman Kathyn huulille.

Kathy

Luken kieli houkutteli omani hurjaan tanssiin. Voi, miksi edes vastustelisin. Luke ei ollut hullumpi… hän oli syötävän hyvän näköinen mutta ärsyttävä. Ja vaativa ja salaperäinen. En voinut kuitenkaan itselleni mitään. Kehoni toimi koko ajan ennen kuin ehdin itse edes ajatella.

En kuitenkaan ollut ainoa, jonka keho puhui puolestaan. Tunsin hälyttävää vauhtia kasvavan painauman reittäni vasten.

Hivutin kättäni Luken niskasta tämän alaselälle ja sujautin käteni tämän paidan alle. Sivelin täydellistä selkää. Helvetin ärsyttävää, että toinen oli noin täydellinen, kun minä en ollut. En ollut langanlaiha, sopusuhtainen kyllä, mutta kyllähän minultakin pienet jenkkakahvat löytyi.

Luke huokaisi suuhuni.

Käteni liukuessa hänen selällään ylemmäs, paitakin nousi vähitellen. Lopulta Luke kiskaisi sen kokonaan pois päältään ja heitti sen lattialle.

Olisihan pitänyt arvata, että hänellä olisi myös täydelliset vatsalihakset. Tuo mieshän oli melkein pelkkää lihasta.

Tuijottaessani hänen täydellistä vatsaansa, en edes tajunnut miehen käden siirtyneen reidelleni hivuttaen kättään uhkaavasti ylöspäin. Hänen kätensä hipaistessa pakaraani hätkähdin ja siirsin katseeni Luken kasvoihin. Hän hivutti kätensä topin helmalle nostaen sitä kiduttavan hitaasti ylöspäin.

Katseeni lukkiutui hänen silmiinsä. Hän tuijotti vaativasti takaisin, kuin kieltäen kääntämästä katsetta pois. Voi mitä olinkaan tekemässä?

Kathy

Kurtistin kulmiani. Laittakaa tuo herätyskello pois päältä. Voihkaisin, kun jatkuva pirinä kuulosti aina vain vaativammalta. Voihkaisten raotin luomiani ja haparoin kimeästi soivan puhelimeni yöpöydältä. Kirkas näyttö häikäisi silmiä. Olin erottavani Ninan nimen vilkkuvan siinä.

”Nina?” kysyin hiljaa vastatessani ja hieroin silmiäni. Hän ei voinut olla kuulematta unisuutta äänestäni.

Toisesta päästä kuului nyyhkytystä.

”Nina?” kysyin hiukan kovempaa. ”Nina, mikä sinulla on?” Olin jo noussut istumaan. Miksi Nina soitti minulle tähän aikaan itkien?

”Kathy… auta…” Nina nyyhkytti.

Minä aloin jo pelätä pahinta. Tunsin kuinka kaikki väsymys, jota äsken olin tuntenut, oli tipotiessään. ”Nina, nyt selität mitä on tapahtunut.” Yritin kuulostaa tiukalta, mutta oma pelkonikin hiipi jo ääneen.

”Joku on täällä, Kathy”, Nina kuiskasi. Samassa puhelimen toisesta päästä kuului kova räsäys ja Ninan kiljunta.

”Nina?! Nina!” Ponkaisin ylös sängystä.

Vastaukseksi sain vain hälytys äänen. Puhelu oli katkennut.

Seisoin hetken jäykkänä kuin suolapatsas kunnes minuun tuli liikettä. Ryntäsin huoneesta ulos.

”Luke!” karjaisin äänellä jota en tunnistanut omakseni. Ääni meinasi kuolla kuivaan kurkkuuni. Vetäisin lähimmän paidan lattialta päälleni.

”Luke helvetti sentään nyt tänne!” karjaisin uudestaan. Missä hän oli tähän aikaan? Kello ei ollut edes viittä aamulla. Mihin helvettiin hän oli kadonnut kun tarvitsin häntä? Yhtäkkiä Luke seisoikin edessäni. Hänellä oli roiskunut vettä paljaalle rinnalle.

”Mikä hätänä?” hän kysyi. Hänen silmänsä olivat tummat ja olemus jännittynyt.

”Nina…” aloitin mutta ääni hiipui olemattomiin. Hengähdin hiljaa ja suljin silmäni hetkeksi.

”On pulassa”, sanoin kuiskaten.

”Missä hän on?” Luke kysyi kireästi ja hänen kätensä puristivat äkkiä hartioitani.

”Minä…”

”Missä hän on?” hän toisti kireästi. Hänen tarkka katseensa seurasi kasvojeni ilmeitä, epätoivosta suruun.

”En tiedä”, kuiskasin lähes ääneti ja painoin kasvot käsiini. En saanut mielestäni Ninan kiljuntaa.

Luke näppäili puhelintaan.

”Tule tänne nyt heti”, hän lähes murisi puhelimeen.

Ethan ilmestyi eteiseen ennen kuin Luke oli ehtinyt kunnolla edes lopettaa puhelua. Hän nyki paitaa päälleen samalla. Hänen farkkujen nappi oli auki.

”Saa olla helvetin hyvä syy kun piti keskeyttää…” Ethan aloitti vihaisesti ja sulki housujensa napin vihaisin ottein.

”Keskellä yötä? Voi hyvä luoja Ethan. Kathyn ystävä on vaarassa”, Luke sanoi keskeyttäen Ethanin. Hyvä niin sillä minäkään en kauheasti halunnut kuulla loppuun että mitä Luke oli keskeyttänyt.

”Jaha. No mitäs tehdään?” Ethan kysyi.

”Lähdemme etsimään”, Luke tokaisi. Hän veti yhden vaatekaapin auki ja nappasi sieltä itselleen vyön josta roikkui muutama terävä puukeppiä joista yhdessä oli omituisesti hohteleva metalli pää.

”Mitä nuo ovat?” kysyin kuiskaten Luken kiristäessä vyötä.

Seurasin miesten ripeää valmistautumista. Kumpikaan heistä ei vastannut minulle.

”Missä Nina asuu?” Luke kysyi vetäessään molempiin käsiinsä raskaan näköiset suojat.

”Äh… Lasikaarentiellä, en muista numeroa, mutta se on ainoa talo koko tiellä jossa ei ole porttia.”

”Ja luultavasti paikka on jo nyt melko kamalassa kunnossa”, Ethan sanoi hiljaa. Luke mulkaisi häntä.

”Miten niin?” kysyin pelästyneenä.

”Ei-” Luke aloitti.

”Kuka hyökkää viattoman naisen kimppuun, jonka ystävä on vampyyrien tappolistan kärjessä”, Ethan sanoi ja repäisi toisen käsisuojansa auki kiristääkseen sen. Hätkähdin sanojen vaikutuksesta.

Luke mulkaisi Ethania.

”Vain vampyyrit ovat niin julmia”, Ethan jatkoi välittämättä Luken mulkoilusta. Hetken Luke näytti siltä kuin haluaisi todella mukiloida ystävänsä.

”Ja ne eivät tule sisään ystävällisesti”, Ethan jatkoi.

”Noniin, sinä pysyt täällä”, Luke sanoi kääntyessään katsomaan minua.

”En!” rääkäisin. En jäisi tänne yksin. Luoja, oliko hän hullu? Halusin auttaa.

Luke katsoi minua tiukasti. ”En ota sinua mukaan Kathy. En pysty huolehtimaan sinusta, jos minun pitää tappaa vampyyrejä.”

”Ei sinun tarvitse, kyllä minä pärjään”, yritin vakuuttaa.

Luke astui askeleen lähemmäs ja painoi kätensä molemmin puolin päätäni ahdistaen minut seinän ja itsensä väliin. Jouduin nostamaan pääni epämiellyttävään kulmaan nähdäkseni hänen kasvonsa.

”En halua menettää sinua. Haluan että pysyt kiltisti täällä. Haluan ettet avaa ovea etkä sytytä valoja”, Luke murisi. ”Menet takaisin nukkumaan. Onko selvä?” hän kysyi tai pikemminkin käski.

Nyökkäsin.

”Sano se”, hän vaati minua tuoden kasvojaan lähemmäs omiani.

”On”, kuiskasin.

”Hyvä”, hän mutisi ennen kuin painoi rajun suudelman huulilleni.

Ethan kietoi hartaasti samanlaista vyötä kuin Lukella, välttääkseen meitä katsomista.

”Noniin eiköhän mennä?” Ethan tiuskaisi katse seinissä kiertäen.

Luke virnisti vasten huuliani. Tartuin kädelläni Luken paitaan.

”Muistakin tulla takaisin”, sanoin mahdollisimman tiukalla äänellä. Luke naurahti matalasti.

”Lupaan tulla takaisin, on vielä niin paljon mitä haluan tehdä kanssasi”, Luke vastasi matalasti silmissään kiihtynyt katse. Hänen kätensä hipaisi takapuoltani ja minä hypähdin hiukan. ”Esimerkiksi uusinta viime illasta”, hän lisäsi korvaani kuiskaten.

Hätkähdin uudelleen ja punastuin korviani myöten.

”Olet niin suloinen”, Luke mutisi painaessaan huulensa hiuksiini.

”Ole varovainen”, kuiskasin. En halunnut päästää miehestä irti.

”Kathy, päästä hänestä irti. Usko pois et pääse tuosta kiusankappaleesta vielä eroon”, Ethan murahti. Luke naurahti ja vetäytyi hiukan kauemmas. Hän joutui irrottamaan sormeni paidastaan.

”Pysy täällä”, hän komensi tiukasti ennen kuin katosi Ethanin kanssa silmieni edestä. Minä jäin yksin odottamaan pimeään ja hiljaiseen taloon.

jatkuu...