Päivät tuntuivat matelevan. En saanut tulevaa viikonloppua pois mielestäni. Lauantaina… Ajatukseni karkasivat taas Emiliin.
Kuulin vierestäni tirskahduksen. Havahduin siihen, että joku tökkäsi minua lyijykynällä käsivarteen. Vilkaisin sivulleni ja huomasin Annin virnistävän minulle.
”Kannattaa keskittyä… Emil on huono tukiopettaja…” Anni kuiskasi minulle. Pyöräytin silmiäni Annille.
”Minä keskityn täydellisesti”, suhahdin.
”Just joo…” Anni mutisi. Huomasin hänen katseensa harhailevan luokan toisessa päässä istuvaan Miikaan.
”Kannattaa keskittyä”, mutisin Annille.
”Ei välttämättä… Miika on tosi hyvä kemiassa”, Anni kuiskasi. ”Minä voin pyytää siltä tukiopetusta.”
Minä yritin pitää hymyni samana. Kuitenkaan en onnistunut siinä. Anni uppoutui taas tuijottamaan Miikaa. Muistin Miikan sanat Anni on ihan mukava. Ei kai Miika kuitenkaan enää tapaamisia Annin kanssa sopisi? Kemian tukiopetusta? Anni varmaan haluaisikin tukiopetusta. Nielaisin. En voinut olla vilkaisematta Annia ja sitten Miikaa. Ei Miika niin tyhmä olisi, että ihastuisi Anniin. Ja miksi Anni yhtäkkiä välitti Miikasta?
Ja mitä väliä jos välittikin. Eipä ole minun asiani, ajattelin hiukan vihaisesti.
Perjantaina huomasin Miikan ja Annin yhdessä ruokalassa. He keskustelivat jostain, eivätkä näyttäneet huomaavan muita kuin toisensa.
Tunsin kännykän tärisevän taskussani.
Käännähdin kannoillani, jättäen ruokalan taakseni.
Millä junalla tulet huomenna?
Huokaisin helpotuksesta. Emil osasi lähettää viestinsä juuri oikeaan aikaan.
Juna joka ois siel klo. 14?
Istahdin penkille luokan eteen. Pyörittelin kännykkää kädessäni odottaessani Emilin vastausta.
Tuun sua vastaan
Huomasin Miikan tulevan käytävälle. Hän huomasi minut ja lähti tulemaan minua kohti.
”Sinä et tullut syömään”, kuulin Miikan sanovan. Nostin katseeni häneen. Miika seisoi edessäni.
”En halunnut tulla häiritsemään sinua ja Annia”, sanoin. Äänensävyni oli hiukan pistävä.
”Mehän vain söimme yhdessä. Sitä paitsi olimme varanneet vieressämme olevaa paikkaa sinulle”, Miika huudahti.
”No, ei minulla ollut nälkä”, mutisin.
”Kenen kanssa sinä tekstailit?” Miika kysyi ja vilkaisi kännykkääni, jota edelleen pyörittelin kädessäni.
”Emilin”, vastasin ja katsoin suoraan Miikaan. Miikan ilme värähti hiukan.
”Aha. Ainiin, kun sinä olet taas menossa Hesaan…” Miika sanoi. ”Anninkin piti mennä, mutta se päättikin, ettei halua mennä.”
Katsoin Miikaa hämmästyneenä. ”Ai… miksi?”
Miika ei ehtinyt vastata, kun Anni ilmestyi käytävälle. Anni kutsui Miikaa. Katseeni sahasi hetken Annin ja Miikan välillä.
”Aha”, sanoin. Muuta en saanut sanottua. Anni oli tullut Miikan taakse.
”Meidän porukat lähtee huo… ai moi, Aura!”
Miika näytti hetken siltä, ettei todellakaan tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä. Minä nousin ylös.
En halunnut vastausta kysymykseeni. Taisin jo arvata, miksei Anni lähtisikään Helsinkiin. Huomasin Annin ottavan kiinni Miikan käsivarresta ja silittelevän sitä.
Katsoin hetken Miikaa. Hän vältteli katsettani.
”Minä haen kirjan kaapista”, sanoin lopulta. En kestänyt katsoa Annia ja Miikaa.
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti