keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Fuksianpunainen pioni

Osa 12


Luke
”Noniin lopeta se naisista haaveilu. Olet menossa tappamaan vampyyrin, ehkä muutaman, hyvä mies”, Ethan mutisi minulle. Olimme aineellistuneet Ninan talon lähelle.
”Ei naisista, ajattelin vain yhtä naista”, korjasin ja virnistin Ethanille joka tuhahti.
”Minulla oli sängyssäni aivan upea…”
”En halua tietää”, sanoin keskeyttäen Ethanin, joka sohaisi minua kyynärpäällään.
”Minä menen takakautta, mene sinä etukautta”, Ethan sanoi kun lähestyimme Ninan taloa. Koko katu oli aivan hiljainen ja pimeä, eipä se tosin edes yllättänyt tähän aikaan. Hyvä vain.
”Tuskin siellä enää ketään on”, mutisin mutta hyväksyin kuitenkin ystäväni suunnitelman. Vedin esille terävän muutaman kymmenen sentin pituisen puukepin jossa oli elohopeoitu ja veitsenteräväksi hiottu terä.
Talon ovi oli rusautettu rikki ja koko eteinen oli täynnä lasinsirpaleita. Sisällä haisi veri ja vampyyrien löyhkä oli suorastaan kuvottava.
Kuten olin arvellutkin, talo oli tyhjä. Lukuun ottamatta minua ja Ethania ei sisällä ollut ketään.
”Ei ketään tuolla. Makuuhuoneessa oli sotkuista, yöpöytä oli nurin ja kaikki lakanavaatteet lattialla”, kuulin Ethanin murahtavan takaani. ”Ja verta.”
”Eivät ne häntä ole tappaneet. Kunhan pelottelevat”, mutisin. ”Jos ne olisivat olleet tappomielessä, täällä olisi kuiviin imetyn naisen ruumis.”
”Mitäs sitten?” Ethan kysyi ja pyöritteli tappoasetta kädessään.
”Lähdetään ajojahtiin”, virnistin. Ethanin ilme kirkastui hiukan. Tätä hän oli kaivannut. Haastetta ja kissa ja hiiri – leikkiä vampyyrien kanssa.

Ethan
Hajaannuimme Ninan talolta. Luke oli aloittanut jahdin seuraamalla pihasta lähtenyttä jälkiä pohjoiseen päin. Minä lähdin seuraamaan itään päin lähteneitä jälkiä.
En voinut sanoa hämmästyneeni kun jäljen johtivat minut Kathyn talolle. Tottakai ne verenimijät olivat tunkeneet sinnekin. Ovi oli hajotettu sieltäkin ja aistin jo ulkoa, että sisällä oli joku. Vedin aseen käteeni.
Vampyyrien haju ei ollut niin voimakas kuin Ninan talossa. Harmi, vähemmän tapettavaa tiedossa.
En ehtinyt eteistä pidemmälle, kun ensimmäinen hyökkäsi kimppuuni. Se iski sivulta ja oli lähellä sohaista kylkeni auki. Hmh, miten se oli mahdollista, vaikka olin valmistautunut. Kyse ei siis ollut ihan aloittelijoista. Iskin vampyyrin kurkusta seinään ja vitkuttelematta painoin terän suoraan sen rintaan.
Hyvä, kun olin saanut otteeni irti edellisestä kun seuraavat kaksi loikkasivat päälleni. Näin. Mitä turhia odottelemaan.

Luke
En ollut kaukana Ninan talosta kun haistoin sen. Vampyyri juoksi melko lähellä, ehkä sadan metrin päässä minusta, kohti pohjoista.
Lähdin sen perään. Aistin ettei se ollut huomannut minua vielä. Taisi olla melko nuori ja kokematon.
Se juoksi pitkän matkaa minä kannoillaan ennen kuin hidasti vauhtia.
Vampyyrien haju alkoi kasvaa voimakkaammaksi.
Mihin helkkariin se minua oikein johdatti? Tunsin omituisen värähdyksen ilmassa. Hitto.

Ethan
Kun kaikki kolme vampyyria makasivat lattialla liikkumattomina, nousin katsomaan ympärilleni. Talossa oli vielä joku. Ja se joku makasi lattialla huoneen toisessa päässä. Harpoin hetkessä hänen vierelleen edelleen valmiina iskemään aseeni sen sydämeen, jos se hyökkäisi. Henkäisin huomatessani että maassa makasi nainen.
Hän oli varmasti kaunein koskaan näkemäni nainen. Vaikka hän makasi lähes kuolleena huoneen nurkassa. Pulssi oli heikko ja hän oli kuivuneen veren ja lian peitossa.
Hän raotti silmiään.
”Kathy?” Ääni oli lähes kuulumaton. Huuletkin liikkuivat vain hiukan.
”Vien sinut hänen luokseen”, sanoin hiljaa. Mietin uskaltaisinko nostaa naisen syliini. Kuinka pahasti hän oli mahtanut loukkaantua?
Lopulta kuitenkin ujutin käteni Ninan alle ja nostin hänet varovaisesti syliini. Nainen oli kevyt kuin höyhen. En uskaltanut aineellistua kun Nina oli niin huonossa kunnossa. Hän ei välttämättä selviäisi siitä hengissä. Harpoin ovesta ulos ja pyrähdin samantien juoksuun.
Ninan katkonainen vaimea hengitys piiskasi minut koko ajan yhä kovempaan juoksuun. Juoksin kovempaa kuin koskaan ennen.
Ovi oli edelleen lukossa.
Minun oli pakko aineellistua Luken vierashuoneeseen ulkoportailta. Kathy ei kuitenkaan avaisi ovea. Onneksi matka ei kuitenkaan ollut pitkä eikä hengenvaarallinen Ninalle.
Laskin naisen varovasti sängylle.
Salaman nopeasti hain pesuvadin ja pyyhkeen. Avasin varovaisesti naisen paidan napit. Ninalla oli sen alla vain mustat rintaliivit. Hänen vatsassaan oli haava samoin kaulassa, olkapäässä ja käsivarsissa. Jos tilanne oli ollut toinen, olisin lähes kuolannut naisen nähdessäni alusvaateissa. Nyt en kuitenkaan onnistunut keskittymään muuhun kuin hänen verisiin haavoihinsa.
Kastoin pyyhkeen kulman lämpimään veteen ja laskin sen sitten varovaisesti naisen kaulalle puhdistaen varoen tämän haavoja.
”Nina!” kuulin henkäisyn ovelta. Kathy seisoi lähes kalman kalpeana oven suussa tuijottaen Ninan veristä kehoa.
”Onko hän…?” Kathy kysy väristen pelosta. Hän astui hitaasti huoneeseen. Luke tuli aivan hänen takanaan. Hänellä oli ilkeän näköinen haava silmäkulmassa ja hän oli edelleen hengästynyt. Hän oli tainnut tulla juuri.
”Hän on elossa”, sanoin. ”Heikossa kunnossa tosin.” En katsonutkaan Kathyyn. Kaikki huomioni kiinnittyi Ninaan.
Kathy tärisi kauempana ja ulisi omituisesti.
”Ei kai hän kuole?”
”Toivottavasti ei”, mutisin ja Kathy ulvahti taas.
Luke mutisi Kathylle jotain ja ohjasi tämän ovelle päin.
”Ethan, meidän täytyy jutella kohta”, Luke sanoi vakavana.
Nyökkäsin hänelle kääntämättä katsettani Ninasta.

jatkuu...


A/N: Nyt on kyllä pakko kiittää kaikkia lukijoita ja kommentoijia. On mukava kirjoittaa, kun tietää että joku on odottamassa jatkoa :) Harvemmin laitan teksteihin mitään alku- tai loppukommentteja, jonka voisi nyt viimein ottaa tavaksi, mutta nyt oli pakko.
Mutta pointti oli, että jatkossakin kommentteja, ja olisi kiva kuulla mihin suuntaan haluaisitte/toivoisitte novellin kehittyvän, vaikka jatkoa olenkin jo pitkän pätkän kirjoittanut, mutta omasta uteliaisuudesta :D

16 kommenttia:

  1. Heips! Tää on aivan ihana novelli :) tähän on helppo lähteä mukaan ja uusia osia oottaa aina innolla. Ois kiva tietää lisää kaikkien hahmojen taustoista ja sillai. Ja noista vampyyreistä ehdottomasti lisää :)!

    VastaaPoista
  2. mä oon oottanu monta päivä et tulis jatkoo mutta tietty sulla on muukin elämä ku vaan nää tarinat :)

    VastaaPoista
  3. Jee. Ihanaa siis oikeesti rakastan tätä novellii! <<333

    VastaaPoista
  4. tää on siis iha paras novelli ever!! <33
    joka päivä on pakko käydä kattoo et oisko
    seuraava osa jo tullu.... :D

    täs novellis ei oo mitään huonoo!!!

    VastaaPoista
  5. Ahhh tee suoraa kirja ;);););)
    Ihana novelli! Ja haluisin tietää tosta Lukesta lisää (::::

    VastaaPoista
  6. ihana novelli, haluis koko ajan vaan lukee lisää... <3
    Joku vampyyri vois siepata tai hyökkää Kathyn kimppuun ja sit Luke pelastaa sen ja sit ne on onnellisii 4ever. ;D

    VastaaPoista
  7. rakastan tätä novellii, tää on ihana, jännä ja hauska.!!
    Sun kannattais ryhtyy kirjailijaks. :)
    jatkoo ;))

    VastaaPoista
  8. tosi hyvä novelli, uutta osaa oottaa aina innolla.
    :)

    VastaaPoista
  9. tää on iha mahtava novelli. :))
    I <3 it.

    VastaaPoista
  10. äää mä en kestä odottamista...!! ;)

    VastaaPoista
  11. etsin jotain mielenkiintosta novellii ja löysin tämän-
    novelli veti heti mukaansa ja siitä lähtien olen odottanut hartaasti aina uutta osaa. <3 IHANA novelli, kiitos että jaksat kirjoittaa!! :)

    VastaaPoista
  12. tän novellin aihe on tosi hyvä ja vampyyrit ja kaikki yliluonnollinen on mielenkiintosta. Novelli on tosi hyvin kirjotettu ja ihana eikä se ikinä muutu tylsäks loppua kohden. :)


    VastaaPoista
  13. paras ja ihanin novelli! <3
    jatkooo :D

    VastaaPoista
  14. Luke <3 Kathy
    ihana ja paras novelli
    jatk00 odottaen...!!!!!!!! ;)

    VastaaPoista
  15. jatkooooo....!!! :D

    VastaaPoista