maanantai 4. helmikuuta 2013

Fuksianpunainen pioni

Osa 19


Kathy
Nina vilkaisi minua siihen malliin, ettei antaisi anteeksi jos antaisin Ethanin viedä hänet. Mitä minä olisin kuitenkaan voinut tehdä? En minä onnistu Ethania pidättelemään jos hän haluaa jutella Ninan kanssa.
Ethan oli kyllä kieltämättä tullut kreivin aikaan. Ainakin minun mielestäni. Painoin pääni huokaisin takaisin tyynyyn.
Ajatukseni keskeytyi kun tunsin lämpimän ilmavirran ohimollani.
"Teillä taisi olla mielenkiintoinen keskustelu", Luke mutisi korvaani. Hänen kätensä siirsi hiuksiani paljastaen kaulan ja niskan.
Miten hän saattoi tietää? Olin aivan varma, että hän osasi lukea ajatuksia ja pimitti sen minulta.
"Sydämesi hakkaa kamalan nopeasti", hän jatkoi ja tunsin lämpimän lipaisun korvallani. Nuolaisiko hän juuri minun korvaani?
"En tiedä mitä kuvittelet", aloitin yllättävän käheällä äänellä. Rykäisin hieman ennen kuin jatkoin. "Kerroin vain Ninalle kaiken tarpeellisen."
"Haluanko minäkin tietää?" Luke kysyi. Tunsin hänen painonsa päälläni.
"Tyttöjen juttuja", totesin lyhyesti. Kenen tahansa miehen pitäisi kyetä päättelemään siitä. Tarkemmin en sanoisi.
"Kerro nyt. Olen vastustamaton vai mitä?" Luke maanitteli ja kietoi kätensä ympärilleni.
Mutisin tyynyä vasten jotain sen tapaista kuin "saakelin manipuloija". Sitten tajusin mitä hän oli sanonut.
"Hei! Sinä salakuuntelit!"
Luke naurahti ja painautui tiiviimmin minua vasten.
"Luke", sanoin varoittavasti. Vihasin salakuuntelijoita. Paitsi jos kyseessä oli Luke, mutta en minähän en myöntäisi sitä. "Oletko kuullut että sala-"
"Kerro vain mitä haluan tietää", Luken ääni keskeytti saarnani salakuuntelusta.
"Ei minun tarvitse kertoa, koska kuuntelit kuitenkin", sanoin tyynyä vasten ja yritin kuulostaa vihaiselta.
"Koska tiesin, ettet kuitenkaan kerro", Luke sanoi. Tunsin hänen huulensa niskallani.
Minä tuhahdin vastaukseksi.
"Yksi asia jäi kuitenkin mietityttämään", Luke jatkoi. Saatoin kuulla hymyn hänen äänestään.
"Niin se tuppaa menemään kun salakuuntelee", totesin kylmästi.
Luke ei sanonut mitään. Huomaamattani koko kehoni jännittyi kun odotin mitä hän sanoisi.
"Olet siis ihastunut", Luke totesi lopulta. Minä voihkaisin tyynyä vasten.
"Minuun", Luke jatkoi. Hitto, hän puhui kiusoittelevasti. En tehnyt elettäkään vastatakseni hänelle. Tunsin kuitenkin kuinka poskiani kuumotti ja hengitykseni oli taas kuin varkain kiihtynyt.
"Okei mene muualle idiootti", tuhahdin lopulta ja olin aikeissa nousta. En tajua kuinka olin kuvitellut sen olevan mahdollista kun Luke makasi päälläni.
"Hei hei, et mene mihinkään", Luke murahti ja painoi minut tiiviimmin sängyn ja itsensä väliin. "Miksi en ole kuullut sitä sinulta?" hän kysyi.
Noniin. Hän siis haluaa kuulla sen minulta? Jahas...
"Koska se on sinulle vain seksiä", totesin. Luke hengähti korvaani.
"Onko?"
"On." Tai en minä tiennyt. Ei hänkään ole koskaan sanonut mitään... että pitäisi minusta.
"Mitäpä jos korjaamme hiukan tätä täysin perätöntä väitettäsi", Luke sanoi ja nosti itseään päältäni hiukan. En ehtinyt edes hengähtää pettymyksestä kun hän oli jo kiepauttanut minut ympäri.
Tuijotin hänen tummiin silmiinsä.
”Noniin. Olenko minä sanonut niin?” Luke kysyi ja tuijotti minua herkeämättä.
”Ööh”, aloitin ja mietin kuumeisesti mitä hän oli juuri kysynyt. ”Et?” vastasin lopulta.
”Olenko antanut ymmärtää niin?”
”Minä en…” aloitin. En kerta kaikkiaan enää muistanut mistä oli puhe.
Luke katsoi minua hetken toinen kulma koholla. ”Olenko antanut ymmärtää että tämä kaikki on minulle pelkkää seksiä?” hän kysyi hiukan liioitellun hitaasti.
”Se vähän riippuu”, vastasin lopulta. Ääneni oli taas kadonnut johonkin.
”Mitä sinä taas sekoilet?” Luke kysyi virnistäen.
Minä kohensin hiukan asentoani hänen allaan. ”Et ole sanonut koskaan mitään... etteikö asia olisi niin.”
Luke pyöräytti silmiään. ”Ja koska en ole sanonut mitään, teet johtopäätöksen, ettet merkitse minulle mitään?”
Olinko tosiaan sanonut niin? Kurtistin hieman kulmiani.
”Kathy”, Luke aloitti hitaasti. ”En todellakaan käsitä, mikä tässä on jäänyt sinulle epäselväksi.”
Minä auoin suutani hetken ennen kuin siristin silmiäni. ”Sinä.” Tiesin olevani epäreilu.
Luken kulmat kohosivat hiusrajaan asti. ”Okei, ohitetaan tuo. Olet kamalan itsepäinen.”
Minä mulkaisin Lukea ja kohotin käteni työntääkseni hänet kauemmas. Luke tarttui käteeni ja vetäisi sen pääni yläpuolelle. Hän virnisti kun katsoin häntä hiukan moittivasti.
”Mutta usko pois pidän siitä”, hän sanoi ennen kuin painoi huulensa huulilleni. Vaativa suudelma runnoi hellästi huuliani. Käteni kietoutuivat kuin varkain hänen niskaansa.
”Huomaatko?” kysyin hengästyneenä kun Luken huulet jatkoivat matkaansa kaulalleni.
”Mitä?” hän mutisi solisluutani vasten.
Vetäisin käteni vapaaksi hänen otteestaan ja vetäydyin nopeasti kauemmas. Tiesin, että Luke olisi kyllä voinut estää sen, mutta hän jäi kiltisti paikoilleen.
”Mitä minä merkitsen sinulle?”
Tuijotimme taas hetken toisiamme hiljaisina. Huokaisin, hän ei selvästikään aikonut vastata minulle.
”Paljon”, hän vastasi lopulta.
Se ei ollut ihan se vastaus mitä odotin. En voinut olla puraisematta huultani.
”Eli… välität minusta?” kysyin ja vilkaisin miestä kulmieni alta.
”Minä rakastan sinua.”
Luke sanoi niin nopeasti, etten ehtinyt tajuta sitä kunnolla, ennen kuin hänen huulensa olivat jälleen tiiviisti omiani vasten. Värisin yllättyneenä.
”Sinä… mitä?” kysyin ja erkanin taas suudelmasta.
”Kathy, ole nyt vain hiljaa. Kuulit kyllä mitä sanoin”, Luke mutisi tummalla äänellä painautuen uudestaan minua vasten.

Ethan
Mulkoilin Ninaa joka seisoi keskellä huonetta leuka pystyssä tuijottaen takaisin.
”En pidä siitä, että uhittelet”, sanoin hitaasti astuen joka askeleella lähemmäs.
Nina mutristi huuliaan ja katsoi minua tarkasti. ”En ole pahoillani.”
”Sinun pitäisi olla”, totesin. Seisoimme vastakkain. Nina tuijotti itsepäisesti poispäin minusta.
”Minä en ole komenneltavissasi”, Nina puusahti vihaisena.
Puristin käteni nyrkkiin yrittäen hillitä itseäni. Riitaa oli jatkunut jo ihan tarpeeksi kauan.
”Miksi teillä on täällä murhaajia, jos kerta minä ja Kathy olemme täällä?” Nina tiuskaisi kun en sanonut mitään.
”Koska meillä on tehtävä”, ärähdin. Nina ei näyttänyt edes säpsähtävän.
”Niin joo tapatte vampyyrejä, no miksi sitten jumitatte täällä?!” Nina kirahti.
Hiton tietämätön nainen! ”Ei se ole niin yksinkertaista!”
”No eipä tietenkään sinun kanssasi!” nainen huusi. Minä hätkähdin ja käteni lennähti Ninan kurkulle.
Hän säikähti aivan selvästi mutta naamioi sen pian raivon taakse.
”Laske minut alas!” Nina kivahti.
Minä ärähdin vastalauseen ja tyrkkäsin naisen sängylle. Punertavat hiukset levisivät patjalle viuhkan tavoin.
”Vihaan sinua!” Nina huusi päin naamaani. Minä pudistin päätäni itsekseni ja nappasin naisen ranteista kiinni. Kuin salamana huomasin naisen oikean polven liikahtavan. Se ehti osua minua lonkkaan ennen kuin lukitsin sen painollani. Jestas miten seksikkäältä hän näytti.
Ninan ilme synkkeni entisestään hänen taistellessaan raajojaan vapaaksi painoni alta. Turhaan.
”Vihaan… sinua…” hän puuskahti tempoessaan jalkaansa. Häntä tuntui ärsyttävän entisestään se että kykenin pitämään hänen rimpuilevia käsiään vain yhdellä kädellä. Tai muutamalla sormella.
”Tappele reilusti”, Nina ärähti repiessään ja riuhtoessaan.
Mietin kuinka huvittavalta se mahtoi näyttää. Nina rimpuili ja tappeli vastaan minkä jaksoi, mutta minun ei tarvinnut kuin istua hänen jalkojensa päällä ja pitää toisella kädelläni hänen ranteensa tiukassa lukossa.
”Alat ottaa hermoilleni!” Nina ärähti.
En voinut kuin nauraa Ninan raivoisalle katseelle.
”Joko alkaa riittää?” kysyin virnistäen ärsyttävästi. Nina siristi silmiään ja hänen suunsa puristui tiukaksi viivaksi.
”Minä tapan sinut”, hän murisi.
Minä esitin pelästynyttä. ”Hui kun pelottaa.”
”Murran luusi ja katkaisen kaulasi”, Nina ärisi allani silmät viiruina.
Minun oli pakko nauraa. ”Kultapieni, sinä tuskin pärjäät demonille.” Nojauduin hiukan lähemmäs Ninan kasvoja. Niin lähelle, että saatoin tuntea hänen lämpimän kiivaan hengityksensä kielelläni.
”Ja yksi asia vielä… kyllä, se on parempaa demonien kanssa”, sanoin mahdollisimman hitaasti ja vihjailevalla äänellä ennen kuin katosin Ninan päältä.
Kuulin käytävään asti Ninan raksuttavat aivot, eikä kestänyt kuin muutama sekunti…
”Senkin LIKAINEN… SALAKUUNTELIJA!”
En voinut olla naurahtamatta. Raivoisat askeleet kuuluivat lähempää ja Nina vetäisi oven auki lähes täristen raivosta.
”Se oli kahden keskeinen keskustelu!” Nina raivosi harppoessaan lähemmäs. Hän iski nyrkkinsä vatsaani kerran, toisen ja kolmannen. Toivoton yritys, hän ei saisi tehtyä edes mustelmaa.
”Senkin irstas vanha SIKA!”
Minä pärskähdin hiukan.
”Kuinka sinä kehtaat!” Nina kiljui oktaavia ylempää kuin normaalisti. Jestas tuossa naisessa riitti ääntä.

jatkuu...


A/N: Hmm... Täytyy myöntää että olen erittäin pettynyt, itseeni siis. Taas jatkoin tätä enkä noita muita... Nyt mä ryhdistäydyn ja kirjotan noita hiukan vähemmälle huomiolle jääneitä novelleja. Mutta sama vanha virsi taas, lukekaa ja kommentoikaa.

3 kommenttia:

  1. Mä voin jotenkin arvata mitä tapahtuu seuraavaksi Ö_ö'

    VastaaPoista
  2. Mua ei yhtään haittaa, vaikka oot jatkanut vaan tätä. Odotan innolla jatkoa ihan mistä vaan sun kirjoittamasta jatkonovellista.

    VastaaPoista
  3. koska jatkat tätä taas? (:

    VastaaPoista