Kotimatkalla vilkuilin jatkuvasti ympärilleni. Teemun ilmestyminen
oli ahdistanut minua ja nyt en saanut hetkeäkään mielen rauhaa vaan pelkäsin
hänen seuraavan minua koko ajan. Luojan kiitos hän oli poistunut lounastaukoni
aikana.
Kotona laitoin kaikki mahdolliset lukot oveen. Ei siihen
ollut mitään syytä, sillä Teemulla ei ollut enää avainta kotiini. Hän oli
antanut sen lähtiessään. Hän ei siis kuitenkaan pääsisi sisään.
Pakkasin viimeisiä tavaroita viikonlopun viettoon. Olimme
taas lähdössä Taivassaloon. Noora, Henri, Mikko ja Aada sekä Akseli ja minä.
Kristiankin oli kutsuttu mutta hänellä oli kuulemma jo muuta menoa. Noora oli
sanonut että hän on löytänyt jonkun tytön itselleen. Hyvä niin, sitten hän tuskin
tulisi minun ovelleni enää. Näin jälkikäteen asia jo naurattikin.
Hätkähdin kun ovi kolahti kun joku yritti avata sitä.
”Elena, miksi sinulla on turvalukot?” kuulin Akselin kysyvän
hiukan huvittuneena.
Minä en vastannut vaan näpersin nopeasti lukot auki ja
päästin Akselin sisään.
”Hei vaan kulta”, Akseli sanoi ja suuteli minua kevyesti.
”Oliko kiva päivä?”
”Pitkä”, tyydyin huokaisemaan. Turha minun Teemusta oli
mainita, Akseli saattaisi ymmärtää kaiken väärin. Vetäydyin hiukan kauemmas
Akselin otteesta.
”Oletko valmis lähtemään?” Akseli kysyi ja vilkaisi isoa
kangaskassia jonka olin nostanut eteiseen.
”Olen olen. Mennäänkö ulos odottamaan?” kysyin. Pakotin
itseäni unohtamaan typerän työpäivän. Nostin laukun huokaisten olalleni.
”Ketä?” Akseli kysyi ja pyöritteli avaimia sormissaan.
”Eikö me mennä Henrin ja Nooran kyydillä?” kysyin hiukan
ihmeissäni.
”Ei”, Akseli sanoi. ”He lähtivät jo tunti sitten. Me menemme
minun autollani.”
”Okei, no mennään sitten”, sanoin hymyillen.
”Minä voin kantaa sen”, Akseli tarjoutui avatessaan oven.
”Älä viitsi, sinulla on omat tavarat ja yhdet portaathan
tuossa vain on”, naurahdin sammuttaessani valot olohuoneesta ja eteisestä.
Akseli kiersi kätensä naurahtaen vyötäisilleni.
Henrin auto oli jo pihassa kun tulimme. Aada ja Mikkokin
olivat jo saapuneet. He tosin vasta keräilivät tavaroitaan autostaan. Henri
katosi juuri rantaan laittamaan saunaa lämpiämään kun pääsimme ulos autosta.
Noora kantoi parhaillaan kylmälaukkua Mikon auton
takakontista.
”Noora voidaanko jutella?” kysyin hiljaa, jottei kukaan muu
kuulisi. Se oli kuitenkin turhaa, sillä Akseli, joka tapansa mukaan seisoi
aivan minun vieressäni, kääntyi heti katsomaan minua hiukan kummissaan. Tiesin
ettei tilanne ollut paras, mutta minun oli pakko puhua Nooran kanssa.
Nooran kulmat kurtistuivat hiukan. ”Tottakai”, hän sanoi
huolestuneena. Hän jätti kylmälaukun maahan ja veti minut pihan takaosaa päin hiukan
kauemmas päärakennuksesta.
”Mikä hätänä? Tunnen tuon ilmeen Elena. Onko sinulla ja
Akselilla riitaa?”
Huomasin Akselin ottavan kylmälaukun. Olimme Nooran kanssa
kahdestaan pihalla.
”Teemu kävi tänään kahvilla, kun olin töissä”, sanoin.
Kasvoni vääntäytyivät omituiseen ilmeeseen joka oli surun ja inhon sekoitus.
Noora henkäisi äkisti. ”Teemu vai?” hän kysyi hiukan liian kovalla
äänellä.
”Älä huuda!” sihahdin pelästyneenä. En halunnut Akselin
saavan tietää.
Noora vilkaisi mökkiä takanaan. ”Mitä hän teki
työpaikallasi?” hän kysyi ihmeissään kääntyessään taas katsomaan minua.
”Hän vaati saada jutella kanssani”, mutisin ja vääntelin
taas käsiäni.
”Teemu? Teemu joka oli Australiassa? Teemu joka petti sinua?
Teemu joka jätti sinut? Onko hän nyt myös Teemu joka on palannut takaisin?”
Noora kysyi järkyttyneenä.
”Älä muistuta aina noista”, mutisin. ”On. Sama Teemu. Hän
pyysi minua ulos syömään.”
”Mitä?!”
Minä painoin kasvot käsiini voihkaisten ja lopulta nyökkäsin
käsieni takaa.
”Voi hyvä luoja. Hän on Teemu joka haluaa sinut takaisin.”
En vastannut mitään. Noora pyöri paikoillaan ihmeissään.
”Miten se paskiainen kehtaa?”
En vastannut taaskaan mitään.
”Kai sinä kerroit hänelle, että seurustelet Akselin kanssa?”
Noora kysyi.
”En”, kuiskasin. ”En pystynyt siihen. Pakenin pois heti kun
onnistuin.”
”Huhuh. Jo on jätkällä otsaa”, Noora mutisi itsekseen.
”Noniin”, huokaisin ja nostin pääni ylös pyyhkien hiukset
pois silmiltäni. ”Voidaanko jättää tämä tähän? Halusin vain kertoa sinulle.”
”Tottakai tottakai. Kerroitko Akselille?” Noora kysyin ja
veti paitaa tiukemmin päällensä.
”En”, sanoin hiljaa ja pudistin päätäni. Huomasin mökin
erään verhon heilahtavan. ”Älä kerro hänelle, ole kiltti”, pyysin Nooralta
melkein anellen. Henri käveli hiekkapolkua mökille päin vihellellen.
Saunarankennuksen piipusta nousi kevyt savukiehkura.
Nooran suu mutristui hiukan. ”Hyvä on. Mutta kerrot minulle
heti, jos Teemu tekee jotain, ottaa yhteyttä tai mitä tahansa.”
Nyökkäsin.
Noora kääntyi jo polulle, mutta kääntyi muutaman askeleen
päässä ympäri.
”Sinun kannattaisi kertoa myös Akselille”, hän sanoi
kohauttaen harteitaan, sitten hän hyppeli Henriä vastaan ja kapsahti tämän
kaulaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti