tiistai 23. huhtikuuta 2013

Fuksianpunainen pioni

Osa 23


Luke
Steven iski minut lattiaan. Katseeni siirtyi Kathyyn joka oli juuri kirkaissut. Hän oli kahden vampyyrin otteissa ja…
Näkemäni sai minuun äkkiä voimaa. Ponnistin Stevenin alta ja heitin hänet seinää vasten äristen. Hetkessä taistelu oli taas täydessä käynnissä. Tällä kertaa yritin kuitenkin kaikkeni päästäkseni Kathyn luokse. Vaikka tiesin pahimman jo tapahtuneen tai siis pahinta olisi ollut Kathyn kuolema, mutta…
Steven sähisi kasvojeni edessä. Murskasin nopealla liikkeellä hänen oikean kätensä luut. Steven ei päästänyt ääntäkään. Olihan hän lujaa tekoa, mutta omasta kokemuksesta saatoin vannoa, ettei kokemus ollut kiva. Ja varsinkin kun en tuntenut lainkaan sääliä Steveniä kohtaan. Halusin hänen luiden murskaantuvan.
”Turha häntä enää on pelastaa”, Steven sähisi. ”Hän ei ole enää entisensä.” Stevenin silmissä välähti.
Tiesin ettei Steven puhunut mistään traumoista. Löin Stevenin jälleen seinää vasten. Kuulin kuinka hänen päänsä rusahti.
”Jos tapatte täältä kaikki vampyyrit, saatte pian tappaa myös hänet. Ei hän ole yhtään sen erilaisempi”, Steven virnuili. Luoja hän oli kuvottava. Hänen suustaan valui verta. Hän todellakin oli demoni. Ilman yhtään inhimillisyyttä.
Ärähdin raivosta.
”Hän on jo se mitä vihaan eniten”, Steven jatkoi. Hän nautti viimeiseen asti. ”Vampyyri.”
Purin hammasta yhteen ja väänsin virnuilevan Stevenin niskan katki. Steven valahti elottomaksi. En ehtinyt hoitaa työtä loppuun kun aistin uuden hyökkäyksen olevan tulossa. Oli suoranainen yllätys, että sain rauhassa tappaa ensin Stevenin ennen kuin vampyyrit hyökkäisivät päälleni.
Kohtasin hetkeksi Kathyn kipua ja epätoivoisuutta huokuvan katseen.
Mikään vampyyri ei estäisi minua pääsemästä Kathyn luokse. Tiesin ajan olevan vähissä sillä Kathy menetti verta koko ajan hurjaa vauhtia.

Kathy
Luoja kuinka se sattui.
Kipu oli lamaannuttanut minut täysin. En kyennyt liikkumaan lainkaan vajosin vain seinän ja vampyyrin väliin. Tiesin kuoleman tulevan väistämättä. Ei tällaisesta voisi selvitä hengissä.
Tuskin edes tajusin mitä ympärilläni tapahtui. Sydämeni tuntui sykkivän yhä epävarmemmin. En tiennyt kiljuinko ääneen, tuskinpa minulla oli siihen enää energiaa, mutta päässäni kaikui oma ääneni. Mieleni kiljui hengen hädässä.
Etsin sumeilla silmillä Lukea… ehkä voisin vielä nähdä hänet… Kohtasin hänen raivoisan katseensa juuri ennen kuin silmäni pimenivät täysin.
Ajelehdin pimeyteen. Ei sitä voinut mitenkään muuten kuvailla. Tai todella kivuliaaseen pimeyteen. Miten raastava kipu saattoi seurata minua vieläkin? Odotin sen loppuvan, tiesin etten kestäisi sitä.

Luke
Repäisin vampyyrin irti Kathysta. Suotta vitkuttelematta kiepautin vampyyrin niskat poikki ja heitin lattialle odottamaan polttamista. Se oli ainoa keino varmistaa vampyyrien kuolema, mutta suoraan sanottuna nyt minulle riitti että se pysyisi hetken aikaa poissa tieltäni. Kathy huojahti. Sain hänet kiinni ennen kuin hän valahti lattialle. Hänen kasvonsa olivat liidun valkoiset ja pelkäsin jo että oli liian myöhäistä.
”Onko hän kunnossa?” kuulin Ethanin äänen takaatani. Tiesin sanomattakin hänen tarkoittavan Kathya.
”No voi vittu miltä näyttää?!” ärähdin takaisin vilkaisten Ethania olkani yli. Hänellä oli lähes kokonaan veren peitossa. Se ei kuitenkaan näyttänyt olevan hänen omaa vertaan.
”Et itse näytä yhtään komeammalta”, Ethan totesi lähes kepeästi. Hänen silmänsä näyttivät kuitenkin epätoivoisilta. Sillä ei tosin tainnut olla paljoakaan tekemistä Kathyn kanssa. En tietenkään tarkoittanut, etteikö Ethan olisi kykeneväinen myötätuntoon. Tiesin hänen haluavan palata mahdollisimman nopeasti kotiin, varmistamaan että Nina olisi, tai näissä olosuhteissa kun tiedettiin ettei hän ole kunnossa, varmistamaan että hän tulisi kuntoon.
Pudistin hiukan päätäni ja käännyin taas Kathyn puoleen. Nostin hänet varovaisesti käsivarsilleni. Hänen päänsä notkahti ja raajat roikkuivat velttoina. Hän tuntui niin hauraalta ja kevyeltä. Painoin hänet lähemmäs ja saatoin tuntea hyvin vaimean sydämen iskut. Saatoin vain kuvitella millaista kivun kamppailua hän kävi sisällään muuttuessaan.
Kuulin raskaat askeleet kun joku pysähtyi taakseni.
”Tapa se. Se on viimeinen”, Rick sanoi. Hänen jalassaan ole erittäin ilkeän näköinen haava. Huomasin Rickin varovan laskemasta painoa sen jalan varaan.
Ethan ärähti raivoisasti ennen kuin minä ehdin. Olimme kuitenkin yhtä aikaa hyökkäysasennossa. Rick kyyristyi itsekin tosin hiukan kivuliaan näköisesti.
”Sinä et koske häneen”, ärähdin hampaiden välistä ja painoin Kathya lähemmäs itseäni mikäli se oli mahdollista.
Rick nousi hiukan neutraalimpaan asentoon ja nosti kätensä kuin rauhoitellakseen meitä. ”Luke, Steven puhui totta. Hän ei tule olemaan yhtään sen erilaisempi kuin muutkaan vampyyrit.”
Kathy on erilainen”, ärähdin. En tietenkään voinut olla varma. Ihmisen persoonallisuus saattoi, ja yleensä muuttuikin, aina aivan päinvastaiseksi. Vampyyreistä tulee luontonsa mukaisia, verenjanoisia raakoja murhaajia.
”Tiedät että me emme saisi jättää häntä eloon”, Rick sanoi hitaasti. Hän vaihtoi painoa haavoittuneelta jalaltaan. Ethan mulkoili häntä pahasti.
”Menkää pois”, hän murahti.
Rick siristi hiukan silmiään. ”Luke kuule, kukaan ei odottanut että tässä käy näin. Tiedän että hän merkitsee sinulle paljon, mutta hän on nyt vampyyri…”
”Menkää!” Ethan ärähti uudelleen. Hän astui askeleen eteenpäin. Rick ei hetkahtanutkaan. Anthony tarrasi Rickin olkapäähän.
”Tule”, hän sanoi lyhyesti. Rick pudisti päätään mutta kääntyi poispäin.
”Anteeksi Luke”, hän totesi lyhyesti ennen kuin katosi.
Anthony kääntyi katsomaan meitä. ”Tiedätte millainen hän on.” Anthonyn katse kiersi valtavan salin jossa makasi lähes tapettuja vampyyrejä. ”No olipa hauskaa. Te varmaan hoidatte homman loppuun”, Anthony sanoi. Hän heilautti kättään ennen kuin katosi.

Nina
En voinut uskoa että minut oli jätetty tänne.
Makasin, en edes tiennyt kuinka kauan lattialla oman vereni ympäröimänä ja odotin.
Olisin voinut vaikka hypätä Ethanin kaulaan kun hän ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen ilmestyi vierelleni. Silmäni olivat sumeat ja puoliksi kiinni.
”Kulta?”
En voinut olla hymyilemättä. En saanut sanottua mitään.
Tunsin kuinka vahvat kädet nostivat minut matolta lämmintä ihoa vasten.

Kathy
Kun avasin silmäni oloni tuntui… oudolta. Ihoni alla kihisi hassusti. Kehoni vaati jotain enkä tarkalleen tiennyt mitä. Nousin sängyn selkänojaa vasten. Katseeni kohdistui huoneen toiselle puolelle.
Luke tuijotti minua silmiään räpäyttämättä. En ollut koskaan nähnyt hänen silmissään samanlaista katsetta.
”Onko kaikki hyvin?” kysyin varovaisesti. Luke nousi hitaasti ylös tuoliltaan. Minä painauduin sängyn selkänojaa vasten entistä tiukemmin.
”Luke?” kysyin nielaisten. Ihoni alla kirjaimellisesti kiehui. Luke asteli hitaasti eteenpäin.
Sänky notkahti hänen laskeutuessa sängylle.
Pääni sisällä vilisi kuvia kuin videona. Nina verisellä matolla, Steven, vanha talo, maassa makaava Luke… Kuvat loppuivat kesken mutta sisälläni syttyi polttava kipu.
Älähdin yllättyneenä ja käsivarteni kietoutuivat ympärilleni kykenemättä poistamaan kipua.
Vilkaisin hädissäni Luken tummiin silmiin. Hän oli päälläni. Hänen katseessaan oli epätoivoa.
”Mitä tämä on?” kysyin kuiskaten. Ääni ei tuntunut muodostuvan kunnolla. Suu tuntui kuivalta ja rahisevalta. Nieleskelin lähes hädissäni. Huomasin vesilasin yöpöydällä. Mikään ei auttanut. Vesi vain virtasi kurkkuuni muttei auttanut yhtään.
”Kathy”, Luke aloitti. Huomasin hänen nielaisevan. Katseeni nauliutui saman tien hänen kaulaansa.
Mikä minua vaivasi?
Takerruin tiukasti Luken paidan rinnuksiin ja vedin hänet lähemmäs kunnes hänen huulensa olivat vasten omiani. Se sai ihoni kiehumaan entistä enemmän, vaativammin.
Sisälläni roihusi. En koskaan ollut tuntenut mitään sellaista. Tunsin kuinka Luke vetäytyi hiukan. En tiennyt tunsinko vihaa vai hämmennystä mutta äkillinen leimahdus sai minut iskemään hampaani Luke kaulaan.
Suloisen makuinen veri virtasi kurkkuuni.
Työnsin Luken järkyttyneenä kauemmas. Tuijotin häntä hengästyneenä yrittäen selvittää päätäni. Aivan kuin sisälläni taistelisi kaksi ääntä. Toinen taisteli kynsin hampain iskeäkseni hampaat uudestaan Luken kaulaan. Toinen piipitti kauhuissaan yrittäen selvittää mikä minua vaivasi.
”Ihan rauhassa”, Luke sanoi. Hän ei näyttänyt olevan moksiskaan äskeisestä välikohtauksesta. Hän katsoi minua huolissaan ja oli nostanut käteensä kuin rauhoitellakseen minua.
”Se on ihan normaalia”, Luke sanoi. Hän oli astunut askeleen eteenpäin.
Tajusin että olin todellakin työntänyt Luken pois. En koskaan ollut edes kuvitellut kykeneväni siihen.
”Mikä… se on?” kysyin. ”Sisälläni…”
Luke katsoi minua pitkään. ”Olet vampyyri.”

jatkuu...

A/N: Heipä hei... Tiedän tässä oli pitkä tauko. Kevät on aina niin kiireistä aikaa, varsinki opiskelut, ettei yksinkertaisesti ehdi kirjoittamaan. Tää nove nyt kuitenki saa tässä hiukan jatkoa ;) Yritän vielä saada aikaiseksi muidenkin novellien jatkamista... jotta saisin ne loppuun.... sillä mulla on yksi nove odottamassa aikaansa parrasvaloissa.
Noniin se siitä. 'cutie kiittää jälleen tunnollisia lukioitaan/kommentoijiaan. Olette ihania :D

20 kommenttia:

  1. Niin hyvä osa. Oot paras(:

    VastaaPoista
  2. äää rakastan näit!! <3

    VastaaPoista
  3. Tää alkaa menemään mielenkiintoisemmaksi :D

    VastaaPoista
  4. Olet todella hyvä kirjoittamaan! :) Odotan aina innolla että olisi tullut uusi luku. Palkitse meidät lukijat seuraavalla luvulla mahd. pian ;)

    VastaaPoista
  5. heeeii millo tulee jatkooo?? täällä ois yks joka oottaa innolla ;DD

    VastaaPoista
  6. aivan ihana!! toivottavasti jatkoa pian :)

    VastaaPoista
  7. jatko olis aika mahtavaa..:)

    VastaaPoista
  8. Ääh tuleehan jatkooo se ei saa loppuu tähän tää on nii hyvä :D

    VastaaPoista
  9. millon jatkoo ois tulossa?? tääl kolmatta kuukauttaa ootetaan jatkoo :D

    VastaaPoista
  10. Heii tää on aivan sika hyvä! Onks jatkoa tulossa pian:D?

    VastaaPoista
  11. Onko jatkoa tulossaa??:) tosi hyvää kirjoitustaa:D

    VastaaPoista
  12. millo tulee jatkoo?? :)

    VastaaPoista
  13. Millon sitä jatkoo ois tulossa??? oot tosi hyvä kirjottaa ja tää on hyvä :DD älä lopeta kirjottamista :D

    VastaaPoista
  14. Mä haluun, et jatkat tätä C: Koska sä oot ainoo, jonka tarinablogia luen ja odotan aina jatkoa. Oot kirjoittamisessa mun idoli :3 Mä toivon et sä jatkat tätä :D Koska tää tarina ei saa loppua tähän! Eikä sun mitkään muutkaan tarinat...Toivottavasti ees käyt tääl...

    VastaaPoista
  15. tää o tosi hyvä.. jatkuuks tää enää koskaa?.. kolome vuatta jo menny.. oot varmaa unohtanu koko novellin.

    VastaaPoista