(jatkoa lauantai 8.4)
Istuimme pihalla grillaamassa. Se oli ollut Nooran idea. Hänestä mökillä piti aina grillata. Ilma oli viilentynyt illan myötä.
”Mä käyn hakemassa lisää vaatetta”, sanoin noustessani penkiksi kannetun tukin päältä.
”Tuotko samalla ne juomat sieltä jääkaapista?” Henri kysyi minulta.
”Joo.”
Nappasin villapaidan takin alle.
Ovi kolahti.
Tullessani alas huomasin Kristianin nojailevan tiskipöytään.
Minä menin jääkaapille ja nostelin juomat sieltä pöydälle.
”Montako me tarvitaan?” kysyin Kristianilta samalla. Hän ei vastannut, vaan astahti eteeni.
Kristian nojautui lähemmäs. Viime hetkellä tajusin, mitä oli tapahtumassa. Tyrkkäsin Kristiania ja livahdin kauemmas. Kristian katsoi minua virnistäen.
”Vaikeasti tavoiteltava?” hän virnisti. ”Älä jaksa esittää.”
Minä hypähdin taas kauemmas. Otin äkkiä juomat, jotka olin esille ehtinyt ottaa.
”Ei kun mä seurustelen jo”, sanoin samalla kun kävelin rivakasti ulko-ovea päin.
”No miks et ottanut sitä tänne mukaan? Oot näyttäny yksinäiseltä”, Kristian huikkasi perääni. Minä melkein juoksin muiden luokse grillipaikalle.
”Noinko vähän niitä oli?” Henri kysyi nähdessään juomat mitä kannoin.
”Ei ku Kristian taitaa tuoda loput”, vastasin hiljaa. Huomasin Nooran kummastuneen katseen.
Tanssiharjoitusten jälkeen kävelimme yhtä matkaa metrolle. Joku oli hypännyt metroraiteille, eivätkä metrot kulkeneet. Me lähdimme lähintä bussi pysäkkiä kohti. Nyt kotimatka kestäisi paljon kauemmin.
Istuimme tyhjällä bussipysäkillä. Hän kumartui lähemmäs. Perhoset lentelivät vatsassani. Lopulta hänen huulensa painuivat hellästi omiani vasten. Kiersin käteni Teemun niskaan ja vastasin suudelmaan varovasti. Se oli meidän ensisuudelma.
”Kauanko te ootte ollu yhdessä Mikon kanssa?” kysyin Aadalta. Aada näytti miettivän hetken. Noora ja Henri olivat hetkeä aiemmin lähteneet saunaan.
”Hmm. Onhan tässä jo jokunen vuosi menny…” hän sanoi mietteliäästi. ”Melkein nelisen vuotta.”
Hän hymyili aurinkoisesti.
”Onks sulla joku?” hän kysyi minulta. Eihän Aada tietenkään tiennyt Teemusta.
”Joo on”, vastasin.
Tunsin jonkun katsovan minua.
”Mutta Teemu on Australiassa”, jatkoin. Aada nyökkäsi ymmärtäväisenä.
”Aika kaukana”, hän totesi. Nyökkäsin. Minusta oli mukava, ettei Aada alkanut kysellä enempää. Hän muutenkin vaikutti mukavalta. Hän tajusi nopeasti, mistä aiheista ei kannattanut puhua paljoa. Hän nauroi myös paljon ja vaikutti avoimelta.
Sunnuntai 9.4
Noora ryntäili ympäriinsä siivoten viimeisiä sotkuja.
Mikko ja Aada olivat lähteneet jo aamulla. Jos he olisivat menneet suoraan Helsinkiin, olisin voinut mennä heidän kyydissä, mutta he kuulemma pysähtyisivät Turussa Mikon vanhempien luona. Olisin itseasiassa ilomielin mennyt heidän kyydissään, koska nyt jouduin taas samalle penkille Akselin ja Kristianin kanssa.
Minä autoin Nooraa, koska sillä tavalla välttelin Kristiania tehokkaasti. Jotenkin hän aina kuitenkin ilmestyi joka nurkan takaa iskien minulle silmää.
”Kiitos, oli kivaa”, sanoin, kun Henri pysäytti auton. Keräsin nopeasti tavarani, ja astuin autosta ulos. Noorakin nousi ja sulki oven perässään. Hän veti minut sivummalle.
”Tapahtuko jotain?” hän kysyi.
”Ei miten niin?” kysyin mahdollisimman normaalilla äänensävyllä. Huomasin Nooran olan yli, että Akseli, Henri ja Kristian katselivat meitä. Noorakin vilkaisi autoa. Kääntyessään katsomaan minua uudestaan hän rypisti otsaansa.
”Elena…” Noora huokaisi.
”Kristian yritti suudella mua”, sanoin lopulta. Noora vilkaisi toistamiseen olkansa ylin autoa. Sitten hän kääntyi katsomaan minua ja virnisti.
”Ihan tosi?”
”Joo. Ja mä pakenin äkkiä paikalta. Noora, mä seurustelen Teemun kanssa”, muistutin Nooraa.
”Ja se asuu Australiassa”, Noora huokaisi.
”Siitä ei tarvitse muistuttaa koko ajan, mä tiedän sen kyllä”, mutisin.
”Okei sori. Mut luuletko sä oikeesti, et Teemuki elää selibaatissa niin ku joku munkki?”
Minä hätkähdin.
”Teemu ei pettäis mua”, sanoin jyrkästi. Noora huokaisi.
”Ihan miten vaa. Mä ymmärrän kyl. Kristian osaa olla välillä ärsyttävä”, hän sanoi. Henri painoi tööttiä.
”Jutellaan toiste. Heippa”, Noora huokaisi. Hän halasi minua ja juoksi takaisin autolle.
Kaivelin taskustani avaimia, ja käteeni osui niiden lisäksi myös paperinpalanen. Sen päällä luki Elena.
Taittelin sen auki samalla kun avasin oven. Huokaisin turhautuneena. Lapussa oli numero ja sen alla nimi Kristian. En minä tarvinnut Kristianin numeroa, tai en ainakaan siinä mielessä, että pyytäisin häntä ulos.
Päätin lähettää Teemulle sähköpostia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti