”Hän kysyi vain oletko kunnossa”, Noora sanoi ja virnisti leveästi. Akseli oli selvästikin sanonut jotain muutakin.
Mulkaisin Nooraa, ja avasin viestin itse.
Ajattelin vain
varmistaa vielä, että olet kunnossa. Soita jos tarvitset jotain. – A
”No, meinaatko soittaa?” Noora kysyi.
”En”, vastasin samantien.
”Älä viitsi, kyllä minä sinut tunnen, soitat kuitenkin heti
kun minä pääsen ovesta ulos”, Noora sanoi ja mutristi huuliaan mietteliäänä.
”Enkä soita”, kiistin. En halunnut, että Akseli kuvittelisi
minun olevan riippuvainen hänestä.
”Miksi? Akseli on oikeasti tosi mukava.”
”Tiedän.”
”Joten mikä mättää? Elena, ajattele nyt vähän. Sinä pidät
Akselista, ja Akseli pitää sinusta. Soita hänelle. Minä voin lähteä, jos et
uskalla soittaa kun olen täällä.”
”Oikeasti Noora. En minä soita hänelle. Hän oli jo täällä
yötä, vähän niin kuin vahingossa.”
”Entäs sitten?” Noora kysyi ja nosti toista kulmaansa
kysyvästi. Hän tiesi mitä tarkoitin, mutta kiusasi minua täysin tietoisesti.
”Älä viitsi Noora. Kyllä sinä tiedät mitä tarkoitan”,
mutisin kiusaantuneena.
”Pelkäätkö että teidän välillä tapahtuu jotain suurempaa?
Elena pieni, pelkäätkö sinä seksiä?” Noora kysyi huvittuneena.
”Lopeta. Heitän sinut kohta ulos asunnostani.”
”Vuokra-asunnosta. Etkä vastannut kysymykseeni”, Noora sanoi
haastavasti.
Huokaisin tympääntyneenä.
”Jos et vastaa oletan sen myöntäväksi vastaukseksi.”
”Aivan sama!” huudahdin turhautuneena. ”Joo pelkään!”
”Tiesin!” Noora kiljahti.
”Oikeasti Noora, käyttäydyt kuin teini.”
Joskus todella mietin, miten Henri jaksaa Nooraa joka päivä.
”En välitä. Sinun pitäisi oikeasti siirtyä eteenpäin. Etkö
tajua, että sinun luonasi on käynyt tänään jo kaksi miestä. Tosi hyvännäköistä
miestä!” Noora huudahti.
”Lopeta tuo kiljuminen. Ei kumpikaan heistä halua muuta kuin
auttaa”, mutisin.
”Voi luoja! Mistä rautalangasta pitää vääntää että tajuat!
Akseli on oikeasti todella harvoin kiinnostunut kenestäkään. On ihme, tai
oikeastaan päivän selvä kiinnostuksenmerkki, kun hän jää yöksi näin pian. Ja
Kristian. No, hänellä riittäisi naisia vaikka joka yöksi, mutta ihan tosi, hän
ei ikinä ole käyttäytynyt muiden kanssa noin kun sinun!”
”En minä halua kahta miestä! Haluan vain yhden kunnollisen.
Tai en tiedä haluanko mitään.”
”Suuteliko Akseli sinua?” Noora
kysyi.
”Mitä? Ei. EI!”
”Hmm… Hänen pitäisi, jotta voisit
valita sen kumpi on parempi suutelija”, Noora mutisi.
”Sinä teidät, etten valitse
ketään sen perusteella.” En voinut kuitenkaan olla miettimättä, kuinka Akseli
suutelisi minua. Hänellä oli täydelliset huulet. Ja kädet…
”Äläs nyt, kyllä sekin vaikuttaa”,
Noora sanoi heristäen minulle sormeaan ja havahdutti minut ajatuksistani.
”Anna olla Noora. Minä soitan
Akselille jos soitan ja sinä lähdet kotiin Henrin luokse. Sinulle ei ikinä pitäisi
kertoa tällaisia asioita”, sanoin punastuen hiukan. En antanut Nooran
kuitenkaan huomauttaa siitä, vaan ojensin hänen takkinsa.
”Väärin! Minulle pitää aina
kertoa nämä asiat”, Noora virnisti. ”Minä voin kysyä pojilta, tykkäävätkö he
sinusta. Voin vaikka vannoa, että molemmat vastaavat myöntävästi.”
”Noora ei. Sinä et sekaannu
tähän. Minä haluan pysyä ainakin toistaiseksi vain ystävinä molempien kanssa. Katsotaan
sitten myöhemmin. Ja minun pitäisi ihan tosi lukea huomista luentoa varten, kun
olin niin kauan poissa.
”Olitko Akselillekin näin vieraanvarainen?” Noora kysyi virnistellen,
kun sysäsin hänen takkinsa hänelle.
”En.”
Noora nauroi iloisesti pukiessaan takkia.
”Oletko huomenna töissä?” Noora kysyi ovelta.
”Olen… Viidestä eteenpäin”, mutisin.
”Loistavaa. Tulen kahville, jutellaan lisää”, Noora huusi
vielä kadotessaan ovesta.
Minä lysähdin sohvalle ja näpyttelin Akselin viestin taas
esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti