”Aura, keskity!”
Joo joo, ajattelin happamasti. Antti katso minua vielä
kopista.
Emilin puhelin soi. Antti mulkaisi poikaa tämän juostessa
vastaamaan siihen.
”Jaha. Pidetään sitten tauko”, Antti mutisi, ja lähti mitä
luultavimmin hakemaan päivän neljännen kahvin.
Minä päätin mennä pesemään kasvoni kylmällä vedellä.
Pakkohan minun tämä päivä oli vielä keskittyä. Matkani kuitenkin tyssäsi, jo
ensimmäiseen kulmaan, kun kuulin Emilin puhuvan puhelimessa.
”Ei hän ole maininnut”, Emil sanoi. ”En minä tiedä mitä
heidän välillään on. Ei Aura ole maininnut häntä.”
Ketä? Emil oli taas hetken hiljaa. ”No en tiedä. Aura on
lähdössä tänään. Niin.”
No todellakin, tänne en jää enää yhdeksikään päiväksi.
”Kuukauden päästä julkkarikeikalla”, Emil vastasi johonkin
kysymykseen. ”Se on vain kateellinen.”
Hetken hiljaisuus.
”Hah, etkö muka nähnyt iltapäivälehtiä?” Emil kysyi nauraen.
”Usko pois, se poika on vain kateellinen.”
Kuka?
Samassa kuitenkin tajusin seisovani Emilin kanssa
vastakkain. Tuijotin Emiliä silmät pyöreinä. Emilin katse oli vain hetken
hämmästynyt, ennen kuin hänen kasvoilleen nousi kevyt virne.
”Kuule Anni, soitan sinulle myöhemmin”, Emil sanoi katse
tiukasti minussa.
Minä lähes vääntelehdin hermostuneena hänen katseensa alla.
”Salakuunteletko sinä aina muiden puheluita?” Emil kysyi
läpsäyttäen puhelimensa kiinni.
”Eäh…” mutisin ja punastuin rajusti. ”Siis en”, mutisin
posket punaisina. ”En, enkä salakuunnellut nytkään. Olin tuota…” mutisin ja
tajusin kurkkuni olevan aivan kuiva. ”matkalla vessaan.”
Nielaisin vaikeasti.
Emil nojasi eteenpäin, painaen kätensä pääni molemmin puolin
vastakkaista seinää vasten.
”Vai niin”, hän mutisi ja lämmin hengitys levähti
kasvoilleni. Painauduin seinää vasten pyrkien kauemmas Emilistä.
Sydämeni hakkasi ainakin viisi kertaa nopeammin kuin
tavallisesti ja olin hengästynyt kuin olisin juossut maratonin.
Emilin kasvoilla karehti kevyt virne. Ei niinkään kiltti
vaan kiusoitteleva virne.
”Oletteko te riidoissa Miikan kanssa?” Emil kysyi. Hänen
silmissään välähti.
Minä nielaisin. Pujottauduin nopeasti Emilin käsivarren ali.
Miikastako he olivat puhuneet?
”Öh… tuota…” mutisin peruuttaen käytävää edemmäs, kauemmas
Emilistä.
Emil oli jäänyt hetkeksi paikalleen hämmentyneenä, mutta
kääntyi nopeasti minua kohti.
”Minä menen nyt sinne vessaan”, mutisin ennen kuin pinkaisin
pakoon.
Olin huomaavinani Emilin virnistävän, kadotessani seuraavan
kulman taakse.
Emil oli yhä samalla paikalla, kun palasin. Kasvoni valui
edelleen muutama viileä vesipisara. Tietysti minun tuuriani oli ollut, että
paperi oli juuri loppunut.
Emil naurahti nähdessään minut. Hetken harkitsin jo tekeväni
täyskäännöksen, mutta tauko oli jo nyt kestänyt turhan kauan.
Ajattelin kävellä suoraan Emilin ohi, mutta tämä tarttui
minua käsivarresta.
”Odotas hetki”, Emil mutisi ja nappasi paidan hihastaan
kiinni, ja pyyhki vettä valuvat kasvoni siihen.
”Mitä yrität?” kysyin ääni melkein väristen.
Emil virnisti. ”Mitä tarkoitat?”
”Mitä se eilinen oli?”
”Etkö muka pitänyt siitä?”
”Voisitko vastata kysymykseen muuten kuin kysymyksellä?”
”Haluatko että vastaan jotenkin muuten?” Emil kysyi raskasta
vihjailua äänessään.
Tuijotin häntä suu auki lähes järkyttyneenä.
”Minusta tuntuu, ettei julkisuus ole sinulle, tai minulle,
ollenkaan pahasta tässä vaiheessa”, Emil jatkoi. Hän napautti kevyesti
leukaani.
Suljin suuni. ”Mitä tarkoitat?” kysyin hetken päästä.
”Meiltä ilmestyy kohta levy. Tiukka tahti. Mitä enemmän
nimemme on keikkunut lehtien sivuilla, sitä paremmin levyt myy”, Emil vastasi
ja tarkkaili kasvojani.
Minä peräännyin käytävää pitkin kohti studion ovea.
”Teit sen siis julkisuuden vuoksi”, totesin. En tiennyt
pitikö minun olla järkyttynyt vai pettynyt. Tunsin molempia yhtä aikaa. ”Eiköhän
sitten vain kannata saada ne levyt ulos.” Käännähdin kannoillani ja marssin
ovet paukkuen äänitystilan lämpiöön.
Purin hammasta yhteen. Kuinka tyhmä olinkaan ollut. Tottakai
Emil teki eilisen vain julkisuuden vuoksi. Miika ei ikinä olisi tehnyt mitään
sellaista.
Iskin kuulokkeet korvilleni.
Miikastakaan ei ollut kuulunut enää mitään. Vietti varmaan
kaiken aikansa Annin kanssa.
Aivan sama.
En kuitenkaan antaisi Emilin enää nolata minua.
jatkuu...
